Poliittisten nuorisojärjestöjen näkemyksiä suomalaisesta maataloudesta

Abstract

Maatalouden toimintaympäristö on muuttunut voimakkaasti viime vuosina. Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistusten myötä maatalouden markkinaohjautuvuus on kasvanut. Teknologian kehittymisen myötä maatalouden tuottavuus on parantunut ja samalla maatalousyrittäminen on pääomavaltaistunut. Maataloudessa tehtävät kiinteät investoinnit ovat usein hintavia ja niille löytyy vain vähän vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia. Kansainvälisen kaupan vapautumisen ja markkinaohjautuvuuden kasvun myötä maatalousyritykset ovat joutuneet parantamaan kilpailukykyään. Suomessa viljelyolosuhteet ovat muihin EU:n jäsenmaihin verrattuna epäedulliset, mikä on kilpailuhaitta Suomen maataloudelle. Vaikka markkinaohjautuvuus on kasvanut, vaikuttaa politiikka edelleen voimakkaasti maatalouden harjoittamisen toimintaedellytyksiin. Viime vuosikymmenten ajan noin neljännes suurimpien eduskuntapuolueiden kansanedustajista on hakeutunut eduskuntaan poliittisten nuorisojärjestöjen kautta. Monet kansanedustajat rekrytoivat puolueidensa nuorisojärjestöistä itselleen avustajia. Tässä opinnäytetyössä selvitettiin poliittisten nuorisojärjestöjen näkemyksiä suomalaista maataloutta kohtaan. Aineisto kerättiin haastattelemalla poliittisten nuorisojärjestöjen edustajia. Haastatteluihin osallistuivat demari-, kokoomus-, keskusta-, RKP- ja vasemmistonuoret sekä perussuomalaiset nuoret. Vihreät nuoret kieltäytyivät haastattelusta ja kristillisdemokraattinuoret eivät vastanneet haastattelupyyntöön. Haastattelumateriaalin lisäksi työssä tutkittiin poliittisten nuorisojärjestöjen virallisia julkaisuja ja kannanottoja. Lähes kaikkien poliittisten nuorisojärjestöjen edustajat pitivät tärkeänä, että maataloudessa kiinnitetään tulevaisuudessa yhä enemmän huomiota ilmastonmuutoksen torjuntaan, kotieläinten hyvinvointiin sekä ympäristön ja vesistöjen tilan parantamiseen. Maatalousyritysten taloudellinen riippuvuus julkisesta tukijärjestelmästä huolestutti monia haastateltavia. He olivat lähes yhtä mieltä siitä, että politiikkamuutokset on tehtävä ensisijaisesti koko EU:ta koskien. Tällöin kaikki jäsenmaat ovat keskenään tasavertaisessa asemassa.