Alle kouluikäisten lasten vanhempien kanssa käytyjen suun terveysneuvontakeskustelujen voimavarakeskeisyys

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli Huittisten seudun terveydenhuollon kuntayhtymän alueen alle kouluikäisten lasten vanhempien kanssa käytyjen suun terveysneuvontakeskustelujen voimavarakeskeisyyden arviointi. Tavoitteena on neuvontakeskustelujen kehittäminen voimavarakeskeisempään suuntaan. Kehittämismetodina oli realistinen evaluaatio. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että organisaatiokulttuurilla on merkitystä työyhteisöissä tapahtuvien vuorovaikutusprosessien voimavarakeskeisyyteen. Siihen liittyen yhtenä arviointikohteena tässä työssä oli työntekijöiden ammatillista jaksamista ja kehittymistä edistävät ja estävät tekijät työyhteisössä. Neuvontaprosessien voimavarakeskeisyyttä kartoitettiin kesän 2008 aikana normaalien hoitokäyntien (n=50) yhteydessä asiakkaille ja työntekijöille tehdyllä kyselyllä.

Lähtökohtana opinnäytetyölle on viime vuosina tapahtunut lasten suun terveyden huononeminen. Neuvontakeskustelujen voimavarakeskeisyyttä arvioitiin sairaalapotilaiden neuvontakeskusteluun Kettusen (2001) tutkimuksen pohjalta laaditulla arviointimittarilla, jossa sekä asiakkaat, että työntekijät arvioivat neuvontakeskusteluja samojen väittämien avulla. Arviointimittari on muokattu arviointiorganisaatiossa suun terveydenhuoltoon sopivaksi. Työntekijöiden (n=8) arvioita ammatillista jaksamistaan ja kehittymistään edistävistä ja estävistä tekijöistä kysyttiin avoimilla kysymyksillä.

Tulosten perusteella työntekijöiden vahvinta aluetta neuvontakeskustelujen voimavarakeskeisyydessä olivat positiivisen ilmapiirin rakentaminen ja tiedon tarjoaminen. Asiakkaiden ja työntekijöiden arviot neuvontakeskustelujen voimavarakeskeisyydestä erosivat useimmin asiakkaan assertiivisuuden ulottuvuudella, jossa vuorovaikutus näyttää olleen yleisimmin ei-vastavuoroista. Työntekijät arvioivat tärkeimmiksi omaa ammatillista jaksamistaan ja kehittymistään edistäviksi tekijöiksi työyhteisön vuorovaikutuksen ja innostuneisuuden. Ammatillista jaksamista ja kehittymistä estävinä tekijöinä pidettiin yleisimmin vähäistä vuorovaikutusta ja kiirettä.

Tulosten perusteella kehittämiskohteina nähdään muun muassa työyhteisön yhteisten arvojen määrittely ja käytännön pohdinta, kokouskäytäntöjen uudistaminen dialogiseen suuntaa ja pitkäkestoinen empowerment-lähtöinen potilasneuvonta koulutus todellisessa ympäristössä toteutettuna.

The purpose of this thesis was to assess the empowerment of counselling sessions between health care workers and their customers at Huittinen oral health care area. The informants included oral health care workers, three dentists and one dental hygienist (n=4) and their customers, pre-school age children’s parents (n=50). They assessed the same counselling session by way of parallel statements during normal dental care visits at summer 2008.

The purpose of this thesis was also to clear up from workers, dentists and dental nurses (n=8) what are the contributing and preventing factors of professional capacity and competence at working community. The developing method was realistic evaluation. The aim was to develop the empowerment –oriented oral health care counselling communications. Starting point for this study was the weakening situation of children’s oral health. The oral health counselling communications were assessed with empowering health counselling measurement, which was developed for hospital counselling by the study of Kettunen (2001). The measurement was rewritten for this thesis in the assessment organisation.

According to the results of the empowerment of counselling communication the strongest areas of workers were constructing a positive atmosphere and offering information. Assessments of customers and workers were most different at dimension of patient’s assertiveness; the communication was less reciprocal there. The workers assessed that the most important contributing factors of professional capacity and competence are communication and motivation. The preventing factors of professional capacity and competence at working community were in most cases too less communication and too much stress.

The main development points are; to discuss and agree upon the common values at work, to replace the meeting procedures to dialogic tendency and long-term empowerment-oriented videotaped education at the real care culture in the working community.