Aikuisen sensitiivisyys lapsen kohtaamisessa varhaiskasvatuksessa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää mitä varhaiskasvattajien mielestä lapsen sensitiivinen kohtaaminen tarkoittaa ja mikä mahdollistaa lapsen sensitiivisen kohtaamisen varhaiskasvatuksen arjessa sekä mitkä tekijät ovat esteenä lapsen sensitiivisen kohtaamisen toteutumiselle.

Teoriataustana käytettiin varhaiskasvatussuunnitelman perusteita, varhaiskasvatuslakia ja lasten oikeuksia. Teoriaosuudessa määriteltiin vuorovaikutus, sensitiivisyys ja se, mitä lähteiden mukaan tarkoittaa lapsen sensitiivinen kohtaaminen varhaiskasvatuksessa.

Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus, johon osallistui pirkanmaalaisen kaupungin kaksi varhaiskasvatusyksikköä. Tutkimukseen vastattiin kirjallisesti kyselylomakkeella, jossa oli kolme avointa kysymystä. Vastaukset analysoitiin teemoittelemalla.

Tutkimustulosten mukaan kasvattajat ajattelivat lapsen sensitiivisen kohtaamisen olevan aitoa läsnäoloa, lapsen tasolle asettumista ja kuuntelemista. Sensitiivistä aikuista pidettiin turvallisena ja ymmärtävänä. Kasvattajan tuli osata lukea lapsen ilmeitä, eleitä ja aloitteita. Sensitiivistä kohtaamista edistivät aikuisen positiivinen asenne, kiireettömyys, pieni ryhmäkoko ja pienryhmätoiminta. Sensitiivisen kohtaamisen esteenä mainittiin kiire, suuret ryhmäkoot, henkilökuntavajaus sekä työntekijöiden vaihtuvuus. Hyvä vuorovaikutus ja kasvattajan sensitiivinen tapa kohdata lapsi ovat laadukkaan varhaiskasvatuksen peruspilareita.