Sähköiset palvelut ja palvelujen integraatio haastavat osaamisen : Sote-ammattilaisten näkemyksiä tulevaisuuden osaamistarpeista

Abstract

Sosiaali- ja terveyspalvelujen voimakas muutos haastaa työntekijöiden osaamisen monella tavalla. Väestö ikääntyy ja samalla tarvittavien palveluiden määrä lisääntyy merkittävästi. Jo tällä hetkellä paljon palveluita käyttävät asiakkaat kuluttavat valtaosan palveluista, mikä tuo paineita palveluiden integraatiolle ja koordinaatiolle. Asiakaskunta on entistä monikulttuurisempaa, samoin henkilöstö. Sähköiset palvelut ja hoivarobotiikka yleistyvät edellyttäen uutta osaamista. Ajankohtainen sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteen ja palvelujen uudistus (sote-uudistus) pyrkii hillitsemään kustannusten kasvua ja parantamaan palveluihin pääsyä. Tulevaisuuden sote-palveluissa tähdätään asiakaslähtöisyyteen, niin että palvelut olisivat oikea-aikaisia, vaikuttavia ja tehokkaita. Erityisesti palvelujen integraatio ja sitä tukevat digitaaliset ratkaisut nähdään tärkeinä osina tulevaisuuden sote-palveluita (Alueuudistus.fi, 2015). Soteuudistuksen onnistuminen edellyttää uusia toimintamalleja ja uutta osaamista kaikilta sote-alan ammattilaisilta. Keskeistä on asiakaslähtöinen monitoimijuusosaaminen, jossa vastataan asiakkaan tarpeisiin kokonaisvaltaisesti ja hyödynnetään toisten ammattiryhmien osaamista (Kangasniemi ym., 2018).

Sosiaali- ja terveysalan tutkintoihin johtavat koulutukset ovat pyrkineet osaltaan ennakoimaan tulevaisuuden osaamistarpeita yhteistyössä työelämän asiantuntijoiden kanssa. Tuoreissa valtakunnallisissa osaamiskuvauksissa painotetaan asiakaslähtöistä hoidon ja palvelujen suunnittelua, sotepalvelujärjestelmän tuntemusta ja palveluohjauksellista työotetta sekä sähköisten palvelujen osaamista (Arene, 2017; Eriksson, Korhonen, Merasto & Moisio, 2015; Opetushallitus, 2018). Erityisesti sosiaalialan osaamisvaatimuksiin on vaikuttanut myös uudistunut lainsäädäntö (Lähteinen ym., 2017). Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) määrittelee asiakkaan oikeuden kokonaisvaltaiseen tarpeen arviointiin, joka tulee tehdä yhteistyössä asiakkaan ja hänen läheistensä kanssa tarvittaessa monialaisesti ja -ammatillisesti. Sosionomien keskeiseksi työtehtäväksi on määrittynyt sosiaaliohjaus, jolla lain mukaan tarkoitetaan yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen neuvontaa, ohjausta ja tukea palvelujen käytössä sekä yhteistyötä eri tukimuotojen yhteensovittamisessa (Arene, 2017). Sote-uudistuksen mukanaan tuomat osaamistarpeet liittyvät erityisesti sote-ammattilaisten yhteiseen osaamiseen, mikä edellyttää niin asiakastyön kuin moniammatillisen yhteistyön osaamisen uudelleentulkintaa muuttuvissa rakenteissa (Kangasniemi ym., 2018). Työvoiman osaaminen uudistuu tutkintoon johtavan koulutuksen kautta kuitenkin suhteellisen hitaasti, minkä vuoksi tarvitaan myös täydennyskoulutusta sekä työpaikoilla tapahtuvaa yhteisöllistä oppimista ja kehittämistä, jossa koulutus ja toimintatapojen kehittäminen voidaan yhdistää (Billet, 2014).

Selvitimme kyselytutkimuksella, minkä osaamistarpeiden sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö koki lisääntyvän, pysyvän samana tai vähenevän omassa työssään seuraavien viiden vuoden aikana. Osaamistarpeet muotoiltiin soteuudistuksen tavoitteiden pohjalta (asiakaslähtöisyys, vastuu omasta ja läheisten hyvinvoinnista, palveluun pääsy sekä palvelun sujuvuus ja läpinäkyvyys). Ne kuvattiin ammatilliseen toimintaan liittyvinä suorituksina, jotka puolestaan edellyttävät tietoja, taitoja ja sopivia asenteita (Mulder, 2014). Osaamistarpeita tarkasteltiin sektoreittain, ammattiryhmittäin sekä esimiesten ja työntekijöiden välisellä vertailulla. Tutkimus toteutettiin kahdella maakunnan kokoisella alueella toimivassa sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymässä sekä yhden sairaalan ja kunnan alueella, joissa suunniteltiin sote kuntayhtymää.