"Mä oon ainakin hyvin ylpeä niinku hoitajan roolista ja hoitajan ammatista": Lastenhoitajien kokemuksia ja ajatuksia työstään varhaiskasvatuksessa
Kruuti, Anita (2019)
Kruuti, Anita
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904124944
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904124944
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda esiin pitkään varhaiskasvatuksessa työskennelleiden hoitajien ajatuksia ja kokemuksia omasta työstään. Erityisesti haluttiin nostaa esiin hoitajien kokemuksia työn muutoksesta työvuosiensa aikana, ajatuksia siitä, miten he kokevat oman työnsä arvostuksen sekä mitä ajatuksia uusi varhaiskasvatuslaki on herättänyt.
Tämä opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen opinnäytetyö, joka on toteutettu haastattelemalla kahdeksaa pitkään hoitajan työtä tehnyttä hoitajaa kuudessa eri päiväkodissa Seinäjoella. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluilla ja analysoitiin aineistolähtöisesti. Opinnäytetyön alussa avataan varhaiskasvatuksen käsitettä ja kerrotaan lastenhoitajan koulutuksen ja työn historiaa. Teoriaa avataan erityisesti niiltä osin, mitkä teemat nousivat haastateltavien vastauksista eli työn muutoksessa esiin nouseet perushoito, digitalisaatio sekä pienryhmätoiminta. Lisäksi käydään läpi muitakin huomioita saaneita muutoksia, esimerkiksi suunitelmallisuus ja työn vaativuus, moniammatillisuus ja tiimityö, lapsilähtöisyys ja yksilöllisyys, ryhmäkoot, perheille ja huoltajille annettu ääni ja perheiden tukeminen, lapsen varhaiskasvatussuunnitelmat, erityislasten lisääntyminen ja lapsiaineksen muuttuminen sekä vastuukysymykset ja palkka.
Tutkimuksessa nousi esiin sekä positiivisia asioita, että epävarmuutta tulevasta. Haastateltavat olivat ylpeitä omasta ammattitaidostaan ja nauttivat hoitajan työstä omissa työyksiköissään. Haastateltavat näkivät, että esimiehet ja työkaverit arvostavat heitä ja heidän työpanostaan sekä ammattitaitoaan omissa työyhteisöissään. Myös perheiltä ja lapsilta saatiin positiivista palautetta. Toisaalta epävarmuutta koettiin uuden varhaiskasvatuslain mukana tulevista uudistuksista, Miten työt jakaantuvat lastentarhanopettajien uuden suunnitteluajan myötä ja vaikuttaako koulutusrakenneuudistus hoitajien työhön ja työllistymiseen?
Hoitajat olivat olleet pitkään samassa työssä ja se kertookin, että he kokivat tekevänsä tärkeää ja arvokasta työtä lapsen parhaaksi.
Tämä opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen opinnäytetyö, joka on toteutettu haastattelemalla kahdeksaa pitkään hoitajan työtä tehnyttä hoitajaa kuudessa eri päiväkodissa Seinäjoella. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluilla ja analysoitiin aineistolähtöisesti. Opinnäytetyön alussa avataan varhaiskasvatuksen käsitettä ja kerrotaan lastenhoitajan koulutuksen ja työn historiaa. Teoriaa avataan erityisesti niiltä osin, mitkä teemat nousivat haastateltavien vastauksista eli työn muutoksessa esiin nouseet perushoito, digitalisaatio sekä pienryhmätoiminta. Lisäksi käydään läpi muitakin huomioita saaneita muutoksia, esimerkiksi suunitelmallisuus ja työn vaativuus, moniammatillisuus ja tiimityö, lapsilähtöisyys ja yksilöllisyys, ryhmäkoot, perheille ja huoltajille annettu ääni ja perheiden tukeminen, lapsen varhaiskasvatussuunnitelmat, erityislasten lisääntyminen ja lapsiaineksen muuttuminen sekä vastuukysymykset ja palkka.
Tutkimuksessa nousi esiin sekä positiivisia asioita, että epävarmuutta tulevasta. Haastateltavat olivat ylpeitä omasta ammattitaidostaan ja nauttivat hoitajan työstä omissa työyksiköissään. Haastateltavat näkivät, että esimiehet ja työkaverit arvostavat heitä ja heidän työpanostaan sekä ammattitaitoaan omissa työyhteisöissään. Myös perheiltä ja lapsilta saatiin positiivista palautetta. Toisaalta epävarmuutta koettiin uuden varhaiskasvatuslain mukana tulevista uudistuksista, Miten työt jakaantuvat lastentarhanopettajien uuden suunnitteluajan myötä ja vaikuttaako koulutusrakenneuudistus hoitajien työhön ja työllistymiseen?
Hoitajat olivat olleet pitkään samassa työssä ja se kertookin, että he kokivat tekevänsä tärkeää ja arvokasta työtä lapsen parhaaksi.