Lapsiyleisön asialla : animaatio lasten viihteenä
Halme, Inari (2018)
2018
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904245837
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904245837
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni käsittelee animaation roolia lasten viihteenä sekä tämän roolin vaikutusta siihen, millaista animaatiota animaationtekijöiden on nykyaikana mahdollista tuottaa kaupallisesti. Mistä puhutaan, kun puhutaan lasten animaatiosta tai animaation kohderyhmästä? Miksi animaatio on niin vahvasti profiloitunut lasten viihteeksi? Millaisia vaatimuksia ja odotuksia on otettava huomioon, kun suunnitellaan lapsille suunnattua animaatiota?
Työn lähtökohtana ovat turkulaisen Pyjama Films -animaatiostudion kokemukset Planeetta Z -lastensarjan pilottijakson valmistelusta ja esittelystä, joita esittelen studion tuottajan, Terhi Väänäsen haastattelun pohjalta. Lisäksi etsin syitä animaation kulttuuriselle asemalle televisioanimaation historiasta, ja tutkin mm. ikärajakriteerien perusteella, millaisia ominaisuuksia lapsille suunnatulta viihteeltä odotetaan.
Työn oleellisimpana johtopäätöksenä on, että animaation rooli lasten viihteenä on määrittynyt vahvasti television kautta toimivan markkinointi- ja tuotteistamiskoneiston vaikutuksesta aina 1950-luvun lopulta eteenpäin. Muiden lastenohjelmien tapaan myös animaatioon kohdistuu vaatimuksia, jotka perustuvat lasten kehitysasteeseen ja lastenohjelmien pedagogiseen luonteeseen, ja sisältävät esimerkiksi rajoituksia väkivallan ja ahdistavien tunnelmien esittämiseen.
Työn lähtökohtana ovat turkulaisen Pyjama Films -animaatiostudion kokemukset Planeetta Z -lastensarjan pilottijakson valmistelusta ja esittelystä, joita esittelen studion tuottajan, Terhi Väänäsen haastattelun pohjalta. Lisäksi etsin syitä animaation kulttuuriselle asemalle televisioanimaation historiasta, ja tutkin mm. ikärajakriteerien perusteella, millaisia ominaisuuksia lapsille suunnatulta viihteeltä odotetaan.
Työn oleellisimpana johtopäätöksenä on, että animaation rooli lasten viihteenä on määrittynyt vahvasti television kautta toimivan markkinointi- ja tuotteistamiskoneiston vaikutuksesta aina 1950-luvun lopulta eteenpäin. Muiden lastenohjelmien tapaan myös animaatioon kohdistuu vaatimuksia, jotka perustuvat lasten kehitysasteeseen ja lastenohjelmien pedagogiseen luonteeseen, ja sisältävät esimerkiksi rajoituksia väkivallan ja ahdistavien tunnelmien esittämiseen.