Itseohjautuvuusteorian näkökulma seuratoiminnassa - Uimaliiton Sinettiseurojen toiminnan kehittämistutkimus
Taipale, Noona (2019)
Taipale, Noona
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904235768
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904235768
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sitä, mitkä itseohjautuvuusteorian osa-alueet toteutuvat seurantoiminnassa ja kuinka tärkeänä eri vastaajaryhmät pitävät niitä. Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan kysymyksiin; perustuuko uimaseurojen toiminta itseohjautuvuusteoriaan, toteutuuko uimaseurojen toiminnassa itseohjautuvuusteorian neljä osa-aluetta, kuinka tärkeinä seurojen jäsenet pitävät itseohjautuvuusteorian neljää osa-aluetta ja ovatko uimaseurat halukkaita kehittämään toimintaansa itseohjautuvuusteorian mukaiseksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli lisäksi vertailla kuinka eri vastaajaryhmien käsitys itseohjautuvuusteorian tärkeydestä ja toteutuvuudesta uimaseurassa eroavat.
Tutkimuksen kohteeksi rajattiin Uimaliiton Sinettiseurat. Tutkimus oli otantatutkimus, johon osallistui 12 uimaseuran uinti-lajin edustajajäsenet (arvioitu N = 2000). Arvioitu vastausprosentti oli noin 20 (N = 378). Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselyllä syksyn 2016 ja kevään 2017 aikana. Kysely muodostui viidestä taustamuuttujasta ja 52 Likert-asteikollisesta väittämästä. Väittämien aihealueina toimivat valmentajan käyttäytyminen ja toiminta, tapahtumien sisältö ja toiminnalliset periaatteet sekä seuratoiminnan rakenteet ja kilpaileminen. Väittämien käsittelyssä viitekehyksenä käytettiin itseohjautuvuusteoriaa. Väittämiä arvioitiin koettua tärkeyttä ja nykytilaa kohtaan. Väittämistä muodostettiin kahdeksan summamuuttujaa itseohjautuvuuden osa-alueiden mukaan. Aineiston analyysiin käytettiin tilastollisia menetelmiä.
Tutkimustulosten mukaan uimaseurojen toiminta pohjautuu itseohjautuvuusteorian osaalueisiin. Kaikkien vastaajien keskiarvot eri itseohjautuvuusteorian osaluiden osalta olivat autonomian tärkeyttä kohtaan 3,9, ja nykytilaa kohtaan 3,3, koetun pätevyyden tärkeyttä kohtaan 4,4 ja nykytilaa kohtaan 4,1, yhteenkuuluvuuden tärkeyttä kohtaan 4,3 ja nykytilaa kohtaan 3,8 sekä hyvän tekemisen tärkeyttä kohtaan 4,3 ja nykytilaa kohtaan 3,8. Kaikkien osa-alueiden koettua tärkeyttä ja toteutuvuutta tulee siis vielä kehittää seuroissa. Roolimuuttujan ja summamuuttujien vertailuissa ainoastaan uimarien vanhempien ja uimarien väliltä löytyi tilastollisesti merkittäviä eroja autonomian nykytilaa kohtaan. Muita taustamuuttujia ei tutkittu tarkemmin tilastollisen merkittävyyden puutteen takia. Eri osa-alueiden koettu tärkeys verrattuna niiden toteutuvuuteen osoittivat vastaajien olevan kiinnostuneita kehittämään seuran toimintaa itseohjautuvuusteorian mukaiseksi. Tutkimustulokset osoittivat, että mitä tärkeämmäksi vastaajat kokevat eri itseohjautuvuusteorian osa-alueet, sitä paremmin he kokevat niiden myös toteutuvan. Itseohjautuvuusteorian osa-alueista arvostetuimpana pidettiin koettua pätevyyttä, toisena yhteenkuuluvuutta, kolmantena hyvän tekemistä ja neljäntenä autonomiaa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää niin Suomen Uimaliitossa kuin sinettiseuroissakin jatkokehittelyjä varten. Tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää kaikkiin Suomen uimaseuroihin sen alhaisen vastausprosentin vuoksi ja siksi tutkimus jättääkin mahdollisuuden jatkotutkimuksille.
Tutkimuksen kohteeksi rajattiin Uimaliiton Sinettiseurat. Tutkimus oli otantatutkimus, johon osallistui 12 uimaseuran uinti-lajin edustajajäsenet (arvioitu N = 2000). Arvioitu vastausprosentti oli noin 20 (N = 378). Aineisto kerättiin strukturoidulla kyselyllä syksyn 2016 ja kevään 2017 aikana. Kysely muodostui viidestä taustamuuttujasta ja 52 Likert-asteikollisesta väittämästä. Väittämien aihealueina toimivat valmentajan käyttäytyminen ja toiminta, tapahtumien sisältö ja toiminnalliset periaatteet sekä seuratoiminnan rakenteet ja kilpaileminen. Väittämien käsittelyssä viitekehyksenä käytettiin itseohjautuvuusteoriaa. Väittämiä arvioitiin koettua tärkeyttä ja nykytilaa kohtaan. Väittämistä muodostettiin kahdeksan summamuuttujaa itseohjautuvuuden osa-alueiden mukaan. Aineiston analyysiin käytettiin tilastollisia menetelmiä.
Tutkimustulosten mukaan uimaseurojen toiminta pohjautuu itseohjautuvuusteorian osaalueisiin. Kaikkien vastaajien keskiarvot eri itseohjautuvuusteorian osaluiden osalta olivat autonomian tärkeyttä kohtaan 3,9, ja nykytilaa kohtaan 3,3, koetun pätevyyden tärkeyttä kohtaan 4,4 ja nykytilaa kohtaan 4,1, yhteenkuuluvuuden tärkeyttä kohtaan 4,3 ja nykytilaa kohtaan 3,8 sekä hyvän tekemisen tärkeyttä kohtaan 4,3 ja nykytilaa kohtaan 3,8. Kaikkien osa-alueiden koettua tärkeyttä ja toteutuvuutta tulee siis vielä kehittää seuroissa. Roolimuuttujan ja summamuuttujien vertailuissa ainoastaan uimarien vanhempien ja uimarien väliltä löytyi tilastollisesti merkittäviä eroja autonomian nykytilaa kohtaan. Muita taustamuuttujia ei tutkittu tarkemmin tilastollisen merkittävyyden puutteen takia. Eri osa-alueiden koettu tärkeys verrattuna niiden toteutuvuuteen osoittivat vastaajien olevan kiinnostuneita kehittämään seuran toimintaa itseohjautuvuusteorian mukaiseksi. Tutkimustulokset osoittivat, että mitä tärkeämmäksi vastaajat kokevat eri itseohjautuvuusteorian osa-alueet, sitä paremmin he kokevat niiden myös toteutuvan. Itseohjautuvuusteorian osa-alueista arvostetuimpana pidettiin koettua pätevyyttä, toisena yhteenkuuluvuutta, kolmantena hyvän tekemistä ja neljäntenä autonomiaa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää niin Suomen Uimaliitossa kuin sinettiseuroissakin jatkokehittelyjä varten. Tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää kaikkiin Suomen uimaseuroihin sen alhaisen vastausprosentin vuoksi ja siksi tutkimus jättääkin mahdollisuuden jatkotutkimuksille.