Suojavyöhykenurmien vaikutukset maaperään ja biodiversiteettiin
Hernesniemi, Linda (2019)
Hernesniemi, Linda
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904225658
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904225658
Tiivistelmä
Luonnonlajien monipuolisuuden häviäminen on ajankohtainen asia Suomessa. Maatalouden viljely yksipuolistuu ja karjatalous vähenee, jolloin häviää monen eliölajin elinympäristö. Kevätviljojen viljely lisää maan eroosiota ja ravinnehuuhtoumia. Peltolohkon eroosiota voidaan vähentää perustamalla pellon ja vesistön välille suojavyöhyke. Tässä opinnäytetyössä selvitettiin yhden esimerkkitilan pitkäikäisten suojavyöhykenurmien vaikutuksia maaperän kasvukuntoon ja alueen biodiversiteettiin.
Yli-Harmin tilan suojavyöhykenurmilohkot ovat olleet suojavyöhykesopimuksen alaisena vuodesta 2003. Opinnäytetyötä varten tutkittiin lohkojen maaperäanalyysejä, maan rakennetta ja tiiveyttä sekä havainnoitiin alueen biodiversiteettiä. Lohkojen maan ravinnepitoisuudet olivat laskeneet vuosien mittaan, mikä oli odotettavissa kalkitsemattomilta ja lannoittamattomilta lohkoilta. Maaperän rakenne oli paikoittain hyvä, ja kasvien juuret olivat vuosien saatossa kasvaneet syvälle. Valtaojan tulvatasanteet ja laiduneläinten juomapaikka olivat tiivistyneet ja paikoin sadevesi jäi seisomaan lammikoiksi.
Penetrometri-tiiveysmittarilla saadut tulokset osoittivat, että maaperä oli tiivistynyttä, mutta asiaan vaikutti olennaisesti kuluvan kasvukauden kuumuus ja kuivuus. Monen vuoden tiiveystutkimukset olisivat kertoneet tarkemmat tulokset. Biodiversiteetti oli monipuolistunut korkean heinäkasvillisuuden ja monipuolisen niittykasvuston takia, mutta vesistölajit olivat pysyneet samoina tai vähentyneet.
Yli-Harmin tilan suojavyöhykenurmilohkot ovat olleet suojavyöhykesopimuksen alaisena vuodesta 2003. Opinnäytetyötä varten tutkittiin lohkojen maaperäanalyysejä, maan rakennetta ja tiiveyttä sekä havainnoitiin alueen biodiversiteettiä. Lohkojen maan ravinnepitoisuudet olivat laskeneet vuosien mittaan, mikä oli odotettavissa kalkitsemattomilta ja lannoittamattomilta lohkoilta. Maaperän rakenne oli paikoittain hyvä, ja kasvien juuret olivat vuosien saatossa kasvaneet syvälle. Valtaojan tulvatasanteet ja laiduneläinten juomapaikka olivat tiivistyneet ja paikoin sadevesi jäi seisomaan lammikoiksi.
Penetrometri-tiiveysmittarilla saadut tulokset osoittivat, että maaperä oli tiivistynyttä, mutta asiaan vaikutti olennaisesti kuluvan kasvukauden kuumuus ja kuivuus. Monen vuoden tiiveystutkimukset olisivat kertoneet tarkemmat tulokset. Biodiversiteetti oli monipuolistunut korkean heinäkasvillisuuden ja monipuolisen niittykasvuston takia, mutta vesistölajit olivat pysyneet samoina tai vähentyneet.