NFC-tekniikka
Tapiainen, Jarno (2019)
Tapiainen, Jarno
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904256047
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904256047
Tiivistelmä
NFC tarkoittaa laitteiden välistä lyhyen kantaman tiedonsiirtoa. NFC-tekniikka on RFID-tekniikan alaluokka, joten toiminta on hyvin samankaltaista. Molemmat tekniikat perustuvat radiosignaaleihin, jonka avulla langaton tiedonsiirto tapahtuu. NFC-tekniikan käyttömahdollisuudet ovat RFID-tekniikkaa laajemmat, koska NFC-laitteet voivat lähettää ja vastaanottaa tietoja. RFID-tekniikassa tietoja siirretään ainoastaan tunnisteesta lukijalaitteeseen. NFC- ja RFID-tekniikan tiedonsiirto perustuu radiosignaalin moduloimiseen.
NFC-tekniikan käyttö on yleistä ja sen käyttäminen on kasvava trendi. Yleisimpiä NFC-tekniikan käyttötapoja ovat maksukorttien lähimaksuominaisuus, mobiilimaksaminen sekä laitteiden paritus. NFC-tekniikkaa käytetään myös tageina eli tunnisteina. NFC-laitteiden tarkoitus on toimia henkilön tai laitteen tunnistautumisvälineenä.
NFC-tekniikalle on tehty standardeja, jotka määrittelevät NFC-laitteiden toimintaa. Standardeissa on muun muassa määritelty, että NFC-laitteiden tulee toimia 13,56 MHz taajuudella. Standardi määrittelee myös käytettävän signalointitavan, joka kertoo, millä tavoin tietoa siirretään ja miten sitä luetaan.
NFC-tekniikkaa voidaan vertailla Bluetooth-tekniikkaan ja QR-koodeihin, koska näitä tekniikoita voidaan käyttää samoihin käyttötarkoituksiin. QR-koodia voidaan käyttää esimerkiksi rahtikirjan tunnisteena samalla tavalla kuin NFC-tunnistetta. NFC ja Bluetooth ovat molemmat tekniikoita tiedonsiirtoon, ja kummallakin tekniikalla on hyvät ja huonot puolensa.
NFC-tekniikan langattomaan tiedonsiirtoon kohdistuu tietoturvauhka. Yleisin tietoturvauhka on NFC-tunnisteen ei toivottu lukeminen, joka yleensä kohdistuu maksukorttien tunnisteisiin. Maksukortteihin kohdistuvilta tietoturvauhilta voidaan suojautua esimerkiksi RFID-suojatulla kotelolla, joka estää signaalien läpipääsyn maksukortin tunnisteelle.
NFC-tekniikan käyttö on yleistä ja sen käyttäminen on kasvava trendi. Yleisimpiä NFC-tekniikan käyttötapoja ovat maksukorttien lähimaksuominaisuus, mobiilimaksaminen sekä laitteiden paritus. NFC-tekniikkaa käytetään myös tageina eli tunnisteina. NFC-laitteiden tarkoitus on toimia henkilön tai laitteen tunnistautumisvälineenä.
NFC-tekniikalle on tehty standardeja, jotka määrittelevät NFC-laitteiden toimintaa. Standardeissa on muun muassa määritelty, että NFC-laitteiden tulee toimia 13,56 MHz taajuudella. Standardi määrittelee myös käytettävän signalointitavan, joka kertoo, millä tavoin tietoa siirretään ja miten sitä luetaan.
NFC-tekniikkaa voidaan vertailla Bluetooth-tekniikkaan ja QR-koodeihin, koska näitä tekniikoita voidaan käyttää samoihin käyttötarkoituksiin. QR-koodia voidaan käyttää esimerkiksi rahtikirjan tunnisteena samalla tavalla kuin NFC-tunnistetta. NFC ja Bluetooth ovat molemmat tekniikoita tiedonsiirtoon, ja kummallakin tekniikalla on hyvät ja huonot puolensa.
NFC-tekniikan langattomaan tiedonsiirtoon kohdistuu tietoturvauhka. Yleisin tietoturvauhka on NFC-tunnisteen ei toivottu lukeminen, joka yleensä kohdistuu maksukorttien tunnisteisiin. Maksukortteihin kohdistuvilta tietoturvauhilta voidaan suojautua esimerkiksi RFID-suojatulla kotelolla, joka estää signaalien läpipääsyn maksukortin tunnisteelle.