Tunnetaitokasvatusta 0–3-vuotiaille: varhaiskasvattajien toimintatapoja arjen pedagogiikassa
Siikilä, Hanna; Toikka, Iiris (2019)
Siikilä, Hanna
Toikka, Iiris
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904276180
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904276180
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aihe on tunnetaitokasvatus varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksen aihe nousi työelämästä. Tietoisuus tunnetaitokasvatuksen merkityksestä on lisääntynyt viime vuosina. Tutkimuskysymys oli: millä tavalla varhaiskasvattajat toteuttavat tunnetaitokasvatusta 0–3-vuotiaille osana arjen pedagogiikkaa? Tarkoituksena oli kerätä käytännön tietoa varhaiskasvattajilta tunnetaitokasvatuksesta tässä ikäluokassa verkkokyselyn avulla. Tavoitteena oli tehdä erilaisia arjen pedagogiikan käytänteitä näkyväksi. Tutkimus rajautui tähän ikäluokkaan, koska sitä on tutkittu varsin vähän.
Tämä opinnäytetyö oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin pääsääntöisesti avoimista kysymyksistä koostuvalla verkkokyselyllä. Verkkokysely julkaistiin Facebookissa kahdessa varhaiskasvatukseen suunnatussa ryhmässä. Vastaajia ei rajattu vain varhaiskasvatuksen opettajiin, koska kaikki varhaiskasvattajat toteuttavat tunnetaitokasvatusta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Ensin aineisto koodattiin, jonka jälkeen se tiivistettiin luokittelun avulla viiteen pääluokkaan.
Tutkimuksessa selvisi, että tunnetaitokasvatuksessa käytettiin eniten sanallista tukemista. Lapsille sanoitettiin ja nimettiin tunteita erilaisissa tilanteissa. Varhaiskasvattajien mielestä fyysinen läsnäolo loi lapselle turvallisen tilan tunteiden kokemiseen. Kaikkien tunteiden hyväksyminen nähtiin tärkeänä asiana tunnetaitokasvatuksessa, kuten myös empaattinen suhtautuminen erilaisiin tunteisiin. Varhaiskasvattajat tiedostivat oman vastuunsa roolimallina olemisena. Lasten kanssa tuli harjoitella eri tunteiden kanssa toimimista, jotta hänen tunnetaitonsa vahvistuvat. Lisäksi tutkimuksessa nousi esille suurena kokonaisuutena toiminnan suunnittelun merkitys tunnetaitokasvatuksessa.
Tulosten pohjalta teimme sen johtopäätöksen, että varhaiskasvatuksessa toteutetaan monipuolisesti tunnetaitokasvatusta 0–3-vuotiaille. Lasten kaikki tunnetilat hyväksytään ja heitä tuetaan niiden käsittelemisessä. Suurin osa tunnetaitokasvatuksesta tapahtuu varhaiskasvattajan ja lapsen välisessä aidossa vuorovaikutuksessa eikä siihen tarvita mitään erityisiä välineitä. Varhaiskasvattajat käyttävät mielellään kuvakortteja ja kirjoja apuna tunnetaitokasvatuksessa. The subject of the thesis was emotional skills education in early childhood education and care. The objective was to find out different practical methods to perform emotional skills education in early childhood education and care with 0–3-year olds. The research question was: how does the early childhood educators execute emotional skills education as a part of everyday pedagogy?
This research was qualitative and it was carried out with an internet survey. The link for the survey was published in two Facebook groups that were directed to the early childhood educators. The collected data was analyzed with data based content analysis. First the data was coded and then it was classified.
With this research, it was discovered that early childhood educators used most often verbal support in emotional skills education. They also admitted the importance of being physically present and available for the children. Acceptable atmosphere supported children’s emotional skills development. The early childhood educators were aware of being role models for the children of dealing with different emotions. They also understood the importance of practicing emotion regulation with the children. Planning the daily activities raised as one of the main elements in emotional skills education.
In conclusion, the early childhood educators have a wide range of means to carry out emotional skills education. The most important part is a genuine interaction between the educator and the child. All feelings are allowed and the early childhood educators help the children to deal with different emotions.
Tämä opinnäytetyö oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin pääsääntöisesti avoimista kysymyksistä koostuvalla verkkokyselyllä. Verkkokysely julkaistiin Facebookissa kahdessa varhaiskasvatukseen suunnatussa ryhmässä. Vastaajia ei rajattu vain varhaiskasvatuksen opettajiin, koska kaikki varhaiskasvattajat toteuttavat tunnetaitokasvatusta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Ensin aineisto koodattiin, jonka jälkeen se tiivistettiin luokittelun avulla viiteen pääluokkaan.
Tutkimuksessa selvisi, että tunnetaitokasvatuksessa käytettiin eniten sanallista tukemista. Lapsille sanoitettiin ja nimettiin tunteita erilaisissa tilanteissa. Varhaiskasvattajien mielestä fyysinen läsnäolo loi lapselle turvallisen tilan tunteiden kokemiseen. Kaikkien tunteiden hyväksyminen nähtiin tärkeänä asiana tunnetaitokasvatuksessa, kuten myös empaattinen suhtautuminen erilaisiin tunteisiin. Varhaiskasvattajat tiedostivat oman vastuunsa roolimallina olemisena. Lasten kanssa tuli harjoitella eri tunteiden kanssa toimimista, jotta hänen tunnetaitonsa vahvistuvat. Lisäksi tutkimuksessa nousi esille suurena kokonaisuutena toiminnan suunnittelun merkitys tunnetaitokasvatuksessa.
Tulosten pohjalta teimme sen johtopäätöksen, että varhaiskasvatuksessa toteutetaan monipuolisesti tunnetaitokasvatusta 0–3-vuotiaille. Lasten kaikki tunnetilat hyväksytään ja heitä tuetaan niiden käsittelemisessä. Suurin osa tunnetaitokasvatuksesta tapahtuu varhaiskasvattajan ja lapsen välisessä aidossa vuorovaikutuksessa eikä siihen tarvita mitään erityisiä välineitä. Varhaiskasvattajat käyttävät mielellään kuvakortteja ja kirjoja apuna tunnetaitokasvatuksessa.
This research was qualitative and it was carried out with an internet survey. The link for the survey was published in two Facebook groups that were directed to the early childhood educators. The collected data was analyzed with data based content analysis. First the data was coded and then it was classified.
With this research, it was discovered that early childhood educators used most often verbal support in emotional skills education. They also admitted the importance of being physically present and available for the children. Acceptable atmosphere supported children’s emotional skills development. The early childhood educators were aware of being role models for the children of dealing with different emotions. They also understood the importance of practicing emotion regulation with the children. Planning the daily activities raised as one of the main elements in emotional skills education.
In conclusion, the early childhood educators have a wide range of means to carry out emotional skills education. The most important part is a genuine interaction between the educator and the child. All feelings are allowed and the early childhood educators help the children to deal with different emotions.