"Vei perusturvallisuudentunteen, mutta antoi aikamoisen matkan itseeni" Nuorena aikuisena syöpään sairastuneiden kokemuksia psykososiaalisista myöhäisvaikutuksista ja niiden hoidosta

Abstract

Syöpää sairastaneilla nuorilla aikuisilla tiedetään olevan laajasti erilaisia psykososiaalisia myöhäisvaikutuksia, joista he kärsivät sairauden eri vaiheissa tai vasta vuosia sairastamisen jälkeen. Lapsille ja nuorille psykososiaalista tukea on paremmin tarjolla, mutta nuorten aikuisten tarpeisiin palveluntarjoajat eivät vastaa riittävän hyvin.

Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, millaisia psykososiaalisia myöhäisvaikutuksia syöpää sairastaneilla nuorilla aikuisilla on ollut, millaista tukea he ovat niihin saaneet ja onko tuki ollut oikea-aikaista. Lisäksi tavoitteena on selvittää, millaista tukea nuoret aikuiset olisivat kaivanneet sairauden eri vaiheissa. Opinnäytetyön tarkoituksena on parantaa Keski-Suomen Syöpäyhdistyksen kykyä tarjota nuorille aikuisille oikea-aikaista psykososiaalista tukea.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin narratiivisina kertomuksina 18–30-vuotiaana syöpää sairastaneilta nuorilta aikuisilta kesällä 2018. Saatekirjettä jakoi sekä toimeksiantajana toiminut Keski-Suomen syöpäyhdistys että Sylva Ry. Facebookin Fuck Cancer -sivustollaan. Tarinoita saatiin yhteensä seitsemän ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysin mukaisella menetelmällä.

Analyysissa käy ilmi, että eniten nuoret aikuiset kärsivät ahdistuneisuudesta sekä erilaisista pelon ja järkytyksen tunteista. He ovat saaneet psykososiaalista tukea pääasiassa joko psykiatrisilta sairaanhoitajilta tai Suomen Syöpäyhdistyksen alueellisten syöpäyhdistysten neuvontahoitajilta. Myös vertaistuki sekä vahvat perhe- ja ystävyyssuhteet koettiin merkittävänä tukimuotona syöpäsairauden eri vaiheissa. Nuoret aikuiset olisivat kaivanneet enemmän oman ikäistä vertaistukea ja psyykkisen oireilun huomioimista osana ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Vain kaksi seitsemästä nuoresta aikuisesta koki, että tuki oli oikea-aikaista. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että psykososiaalinen tuki on edelleen riittämätöntä ja palveluntarjoajien pitäisi edistää madollisuuksiaan tarjota nuorille aikuisille oikea-aikaista ja nimenomaan heidän ikäluokan tarpeisiin vastaavaa tukea.