Tapaajavanhemman näkemyksiä vanhemmuudestaan, suhteestaan lapseen ja lapsen edusta valvotuissa tapaamisissa Kuopion Ensikotiyhdistyksen Tapaamispaikassa
Saastamoinen, Emilia (2010)
Saastamoinen, Emilia
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010061412158
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010061412158
Tiivistelmä
Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset järjestävät tapaamispaikkatoimintaa 19 paikkakunnalla Suomessa. Tapaamispaikkatoiminta mahdollistaa lapsen ja hänestä erossa asuvan vanhemman turvallisen tapaamisen. Tutkimuksessani keskityin Kuopion Ensikotiyhdistyksen ylläpitämään tapaamispaikkaan. Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää tapaajavanhemman näkemyksiä ja kokemuksia omasta vanhemmuudestaan, suhteestaan lapseen ja lapsen edusta valvotuissa tapaamisissa.
Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Haastattelin neljää tapaajavanhempaa keväällä 2010. Aineistonkeruumenetelmä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu ja aineiston analyysissä käytin sisällönanalyysiä. Teoreettisena viitekehyksenä oli vanhemmuus, lapsen ja vanhemman välinen suhde sekä lapsen etu. Käsittelin teoriatietoa myös valvottujen tapaamisten ja tapaajavanhemman näkökulmasta.
Tutkimuksesta selvisi, että tapaajavanhemmat pitävät itseään hyvinä ja normaaleina vanhempina. Rajojen asettaminen lapselle nähtiin tärkeänä osana vanhemmuutta. Vanhemmat kokivat, että omassa vanhemmuudessa ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia valvottujen tapaamisten myötä. Vanhempien näkemykset suhteestaan lapseen vaihtelivat. Osan mielestä suhde lapseen oli etäinen ja osan mielestä hyvä. Kaikki vanhemmat kokivat suhteen lapseen parantuneen valvottujen tapaamisten edetessä. Lapsen etu oli kaikille vanhemmille tuttu käsite. Vanhemmat näkivät lapsen omia oikeuksia omaavana yksilönä. Lapsen etu merkitsi vanhemmille paljon. Vanhemmat olivat sitä mieltä, että valvotut tapaamiset eivät ole lapsen edun mukaista toimintaa heidän tilanteissaan.
Johtopäätöksenä on, että tapaajavanhemman kokemukset ovat yksilöllisiä ja tilannekohtaisia. Tiettyä yhteistä kokemusmaailmaa on kuitenkin havaittavissa vanhempien kuvauksissa. Vanhemmat pitävät itseään hyvinä vanhempina eivätkä pidä valvottuja tapaamisia oikeudenmukaisina ratkaisuina. Vanhemmat ovat kuitenkin iloisia siitä, että saavat tavata lastaan. Vanhemmat toivovat valvottujen tapaamisten olevan väliaikainen ratkaisu ja odottavat siirtymistä normaaleihin tapaamisiin. Syyn valvottuihin tapaamisiin nähdään olevan ulkopuolella, ei vanhemmassa itsessään. Tutkimustuloksia ei voida yleistää sellaisenaan, mutta niiden voidaan nähdä antavan viitteitä siitä, millaisia näkemyksiä ja ajatuksia tapaajavanhemmassa voi herätä.
Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Haastattelin neljää tapaajavanhempaa keväällä 2010. Aineistonkeruumenetelmä oli puolistrukturoitu teemahaastattelu ja aineiston analyysissä käytin sisällönanalyysiä. Teoreettisena viitekehyksenä oli vanhemmuus, lapsen ja vanhemman välinen suhde sekä lapsen etu. Käsittelin teoriatietoa myös valvottujen tapaamisten ja tapaajavanhemman näkökulmasta.
Tutkimuksesta selvisi, että tapaajavanhemmat pitävät itseään hyvinä ja normaaleina vanhempina. Rajojen asettaminen lapselle nähtiin tärkeänä osana vanhemmuutta. Vanhemmat kokivat, että omassa vanhemmuudessa ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia valvottujen tapaamisten myötä. Vanhempien näkemykset suhteestaan lapseen vaihtelivat. Osan mielestä suhde lapseen oli etäinen ja osan mielestä hyvä. Kaikki vanhemmat kokivat suhteen lapseen parantuneen valvottujen tapaamisten edetessä. Lapsen etu oli kaikille vanhemmille tuttu käsite. Vanhemmat näkivät lapsen omia oikeuksia omaavana yksilönä. Lapsen etu merkitsi vanhemmille paljon. Vanhemmat olivat sitä mieltä, että valvotut tapaamiset eivät ole lapsen edun mukaista toimintaa heidän tilanteissaan.
Johtopäätöksenä on, että tapaajavanhemman kokemukset ovat yksilöllisiä ja tilannekohtaisia. Tiettyä yhteistä kokemusmaailmaa on kuitenkin havaittavissa vanhempien kuvauksissa. Vanhemmat pitävät itseään hyvinä vanhempina eivätkä pidä valvottuja tapaamisia oikeudenmukaisina ratkaisuina. Vanhemmat ovat kuitenkin iloisia siitä, että saavat tavata lastaan. Vanhemmat toivovat valvottujen tapaamisten olevan väliaikainen ratkaisu ja odottavat siirtymistä normaaleihin tapaamisiin. Syyn valvottuihin tapaamisiin nähdään olevan ulkopuolella, ei vanhemmassa itsessään. Tutkimustuloksia ei voida yleistää sellaisenaan, mutta niiden voidaan nähdä antavan viitteitä siitä, millaisia näkemyksiä ja ajatuksia tapaajavanhemmassa voi herätä.