Puhutaanko etupyllystä ja nippelistä? : Tampereen ammattikorkeakoulun varhaiskasvatukseen pätevöityvien sosionomiopiskelijoiden kokema osaaminen pienten lasten seksuaalikasvatuksessa
Ruohomäki, Johanna; Ruohonen, Krista (2019)
Ruohomäki, Johanna
Ruohonen, Krista
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905067809
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905067809
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) varhaiskasvatukseen pätevöityvien sosionomiopiskelijoiden kokemusta omasta osaamisestaan liittyen pienten lasten seksuaalikasvatukseen. Tavoitteena oli paitsi kartoittaa opiskelijoiden osaamista myös selvittää, miten seksuaalikasvatukseen liittyvää opetusta voitaisiin kehittää Tampereen ammattikorkeakoulun sosiono-mikoulutuksessa. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä TAMKin sosionomikoulutuksen kanssa.
Tutkimusaineisto kerättiin lasten seksuaalikasvatusta käsittelevän seminaarin yhteydessä. Tutkimuksessa käytettiin monimetodista lähestymistapaa. Tutkimusaineisto koottiin puolistrukturoidun kyselylomakkeen ja toiminnallisen työpajan kautta. Aineiston analysoinnissa käytettiin kvantitatiivista ja kvalitatiivista metodia.
Asenne aihetta kohtaan koettiin pääsääntöisesti positiiviseksi ja osaaminen kiitettäväksi. Osaaminen koettiin parhaaksi ihmisen sosiaaliseen toimintakykyyn liittyvissä teemoissa. Haastavimmaksi osaamisen osa-alueista puolestaan koettiin fyysiseen toimintakykyyn liittyvät teemat. Tutkimuksessa nousi esiin tarve koulutuksen kehittämiselle. Opetusta tulisi olla lisää, sen tulisi olla konkreettisempaa ja sisältää arkisia esimerkkejä sekä toimintamalleja.
Tutkimusaineisto kerättiin lasten seksuaalikasvatusta käsittelevän seminaarin yhteydessä. Tutkimuksessa käytettiin monimetodista lähestymistapaa. Tutkimusaineisto koottiin puolistrukturoidun kyselylomakkeen ja toiminnallisen työpajan kautta. Aineiston analysoinnissa käytettiin kvantitatiivista ja kvalitatiivista metodia.
Asenne aihetta kohtaan koettiin pääsääntöisesti positiiviseksi ja osaaminen kiitettäväksi. Osaaminen koettiin parhaaksi ihmisen sosiaaliseen toimintakykyyn liittyvissä teemoissa. Haastavimmaksi osaamisen osa-alueista puolestaan koettiin fyysiseen toimintakykyyn liittyvät teemat. Tutkimuksessa nousi esiin tarve koulutuksen kehittämiselle. Opetusta tulisi olla lisää, sen tulisi olla konkreettisempaa ja sisältää arkisia esimerkkejä sekä toimintamalleja.