Turvallisuuspoikkeamat psykogeriatrisella osastolla

Abstract

Tämän opinnäytetyön aiheena oli selvittää, millaista väkivaltaa henkilökunta Pitkäniemen sairaalassa osasto PSG3:lla on turvallisuuspoikkeamakaavakkeiden mukaan kohdannut vuoden 2007 aikana. Tavoitteena oli saada työntekijät ja päättäjät kehittämään osaston resursseja, miettimään henkilökunnan riittävyyttä ja pyrkiä ennaltaehkäisemään väkivaltatilanteita. Tutkimusongelmina oli: 1) minkälaista väkivaltaa hoitajat olivat työssään turvallisuuspoikkeamakaavakkeiden mukaan kohdanneet, 2) mihin vuorokaudenaikaan väkivaltaa oli esiintynyt, 3) missä tiloissa väkivaltaa oli esiintynyt ja 4) mitä olivat muut tilanteeseen liittyneet taustatekijät. Muilla taustatekijöillä tarkoitettiin turvallisuuspoikkeamasta aiheutuneita vahinkoja, väkivallan kohteita, osallisten lukumäärää henkilökunnasta, tekijän sukupuolta, hälytystapaa ja sen selvittämistä, ketä paikalle kutsuttiin. Tässä työssä käytettiin aineistona osasto PSG3:n kopioimia turvallisuuspoikkeamakaavakkeita. Opinnäytetyön teoreettisessa osuudessa käsitellään turvallisuutta hoitotyössä, väkivaltaisesti käyttäytyvää potilasta ja hänen kohtaamistaan, väkivallan ennaltaehkäisyä, turvallisuuspoikkeamailmoitusta ja AHHA-projektia sekä psykogeriatrista potilasta. Tulosten mukaan hoitajat ovat työssään eniten kohdanneet vakavaa ja kipua aiheuttanutta fyysistä väkivaltaa, mutta onneksi vain vähän sellaista väkivaltaa, joka on aiheuttanut pysyviä vammoja. Väkivaltatilanteita on sattunut eniten päivällä, ja melkein kaikki vuorokauden aikana sattuneet tilanteet ovat kestäneet alle viisi minuuttia. Turvallisuuspoikkeamia on sattunut kaikissa osaston tiloissa; tuloksista pystytään päättelemään, että eniten niitä on sattunut hoito- ja auttamistilanteissa. Useimmiten väkivallan kohteeksi on joutunut henkilökunta, mutta osallisina ovat voineet olla myös toiset potilaat tai ulkopuoliset ihmiset. Kiinteistö on myös voinut joutua vahingonteon kohteeksi. Henkilökunnasta on useimmin ollut mukana kaksi tai kolme henkilöä, mutta muutamassa tilanteessa myös kaikki osaston hoitajat. Joissain tilanteissa on voitu joutua kutsumaan lisäapua muilta osastoilta. Lisäapua tarvittaessa oli sitä päiväsaikaan useimmiten pyydetty huutamalla, kun taas yöllä oli käytetty hälytyslaitetta. Väkivaltaisesti käyttäytyvistä potilaista suurin osa oli miehiä. Jatkotutkimuksena voitaisiin verrata eri sairaaloiden tai osastojen turvallisuuspoikkeamakaavakkeista saatuja tietoja keskenään. Toinen hyvä tapa olisi verrata keskenään yhteistyökumppanina toimivan osaston eri vuosina täyttämiä turvallisuuspoikkeamakaavakkeita. Tässä työssä ei käsitellä lainkaan tilanteiden jälkipuintia, joten siinäkin olisi hyvä jatkotutkimushaaste.

The subject of this thesis was to find out what kind of violence the staff of Pitkäniemi Hospital ward PSG3 had experienced in 2007 according to the security deviation forms. The purpose was to encourage both the employees and the decision makers to develop resources of the ward, to consider the sufficiency of the staff and to prevent acts of violence. Research problems of this study was: 1) what type of violence the nurses had experienced 2) what time of the day the violence had occurred, 3) in which places and facilities the violence had taken place and 4) what were other underlying factors connected to the situation. The other underlying factors meant damages caused by the security deviation, targets of the violence, number of individuals of the staff involved in the act, actor’s gender, alerting procedure and finding out who were sent for help. The material of this thesis was based on the copied security deviation forms of the ward PSG3. The theoretical part of the thesis deals with the security in the nursing work, violently acting patients and how to confront them. Preventing violence, security deviation notifications, AHHA project and the profile of a psychogeriatric patient are also discussed in this part. According to the results, nurses have faced in most cases serious and painful physical violence, but luckily only few of the acts of violence have caused them permanent injuries. Most of the violent acts have occurred in the daytime, and almost all incidents of the twenty-four-hour period have lasted less than five minutes. Security deviations have occurred in all facilities of the ward; the results show that most of the deviations have happened in the nursing and helping situations. The target of the violent act has usually been a staff member, but in some cases also other patients or outsiders were involved. The property has sometimes been damaged as well. In most cases two or three staff members have been present during the violent act, but there are situations where all nurses of the ward were on the spot, and even people from other wards were asked for help. Extra help was asked by shouting in the daytime, whereas at night-time alarm device was used. The majority of patients acting violently were men. Further research about the subject could be done by making a comparison between information of the security deviation forms of different hospitals or different wards. It would also be useful to compare the forms of the ward with those of a partner ward written in different years. As this thesis does not deal with the follow-up of the situations, it would be challenging to make a study of what happened after the incidents.