Me ja ne : Erot vakituisen henkilöstön ja vuokratyöntekijöiden sitoutumisessa Helsingin postikeskuksessa

Abstract

Opinnäytetyössä tutkin Helsingin postikeskuksessa työskentelevien Postin työntekijöiden sekä vuokratyöntekijöiden sitoutumista, eroja sitoutumisessa sekä sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkittavat työtehtävät ja työntekijät ovat rajattu postinlajittelutehtävissä työskenteleviin henkilöihin. Aiheen tarkka rajaus poikkeaa jossain määrin useimmista sitoutumista ja etenkin vuokratyöntekijöiden sitoutumista koskevista tutkimuksista. Yleensä tutkimuksissa on joko tutkittu vuokratyötä erilaisissa asiantuntijatehtävissä tai sellaisissa työtehtävissä, jotka edellyttävät jotain tiettyä koulutusta, kuten hoitotyössä. Sen sijaan vertailevaa tutkimusta alemman koulutustason tuotannollisessa työssä ei ole juurikaan tehty.

Tutkin työntekijöiden sitoutumista sekä suoraan erilaisten aikaisemman tutkimuksen perusteella määriteltyjen noin 30:n eri sitoutumistekijän ilmenemisen avulla että epäsuorasti työmotivaation kautta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, eroaako vakituisen henkilöstön ja vuokratyöntekijöiden sitoutuminen toisistaan, ja jos, niin miten. Lisäksi tarkoituksena on kartoittaa, mitkä tekijät vaikuttavat sitoutumiseen kohottavasti ja mitkä laskevasti.

Tutkimus pohjautuu kvalitatiivisiin menetelmiin: se toteutettiin jakamalla kyselylomake yhteensä 230 postikeskuksessa työskentelevälle henkilölle. Vastausprosentti kyselyssä oli n. 68 %. Teoreettinen lähestymistapa perustuu pääsääntöisesti Meyerin ja Allenin sitoutumisen kolmikomponenttimallin, mutta lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään myös Rousseaun transaktionaalisten psykologisten sopimusten viitekehystä. Tutkimuksen empiirisessä osiossa kyselylomakkeen avulla kerättyjä vastauksia tutkitaan vertailemalla eri vastaajaryhmien vastausten keskiarvoja, joiden perusteella eri tekijöiden toteutumisen vahvuutta määritellään.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että postikeskuksessa työskentelevien vuokratyöntekijöiden sitoutuminen on suurempaa kuin vakituisen henkilöstön vastaava. Tämän voidaan katsoa poikkeavan aikaisempien tutkimusten tuloksista, sillä yleensä vakituisen henkilöstön sitoutumisen on katsottu olevan vuokratyöntekijöiden sitoutumista suurempaa. Toinen huomionarvoinen poikkeus aikaisempiin tutkimuksiin on se, että vanhempien työntekijöiden sitoutuminen on tutkitussa ympäristössä pienempää kuin nuoremmilla työntekijöillä.

Tulokset osoittavat, että vuokratyöntekijät kokevat usean työhön liittyvän tekijän huomattavasti positiivisemmin kuin mitä vakituinen henkilöstö. Vastausten perusteella monet sellaiset työhön liittyvät tekijät, joita vakituinen henkilöstö ei vaikuta arvostavan, sitouttavat ja motivoivat vuokratyöntekijöitä. Olettamuksena tutkimusta aloittaessani oli, että erityisesti työn toistuva ja rutiininomainen luonne ei sitouttaisi työntekijöitä. Kuitenkin vuokratyöntekijöiden vastausten perusteella näyttäisi vahvasti siltä, että he kokevat voivansa esimerkiksi oppia työssään uutta ja kehittää itseään aivan eri tavalla, kuin mitä vakituinen henkilöstö kokee voivansa. Tämä on olennainen tekijä vuokratyöntekijöiden korkeammalle sitoutumiselle.