Hengitysvaikeuspotilaan tilanarvio ja ensihoito : koulutus ensivastehenkilöstölle

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli suunnitella ja toteuttaa koulutus ensivastehenkilöstölle hengitysvaikeuspotilaan systemaattisesta tutkimisesta ja ensivastetasoisesta hoidosta. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää, millainen on hyvä koulutus, millainen on hengitysvaikeuspotilas ja miten tunnistaa potilaalla hengitysvaikeus. Tehtäviin kuului myös selvittää, millaista on hengitysvaikeuspotilaan ensiarvio, tarkennettu tilanarvio ja ensihoito, sekä millainen on ensivasteen rooli hengitysvaikeuspotilaan ensihoidossa. Opinnäytetyön tavoitteena oli parantaa koulutuksen avulla ensivastehenkilöstön taitoja hengitysvaikeuspotilaan tilanarviossa ja ensihoidossa.

Opinnäytetyön tuotoksena toteutettiin koulutus hengitysvaikeuspotilaan systemaattisesta tutkimisesta ja ensihoidosta eräälle Pirkanmaan alueella toimivalle vapaapalokunnan ensivastehenkilöstölle. Koulutus suunniteltiin kartoittamalla etukäteen sähköisellä kyselyllä koulutukseen osallistujien osaamisen lähtötaso ja heidän henkilökohtaiset oppimistoiveensa. Koulutus koostui teoriaopetuksesta, käytännön harjoittelusta ja simulaatioharjoittelusta. Koulutuksen tuloksia ja vaikutuksia koulutukseen osallistujien osaamisen tasoon arvioitiin sähköisellä palautelomakkeella koulutuksen jälkeen.

Tuloksissa ilmeni, että kaikki palautekyselyyn vastanneista kokivat omaavansa enemmän taitoja ja valmiuksia hengitysvaikeuspotilaan tutkimiseen ja ensivastetasoiseen hoitoon koulutuksen jälkeen. Suurin osa vastaajista arvioi osaamisensa hengitysvaikeuspotilaan tutkimisesta ja ensihoidosta koulutuksen jälkeen hyväksi tai erittäin hyväksi. Osallistujat kokivat pääsääntöisesti koulutuksen hyvänä kokonaisuutena, josta erityisesti käytännön ja simulaatioharjoittelun osuus koettiin hyödylliseksi.

Jatkossa tulevilta koulutuksilta toivottiin paljon käytännön harjoittelua ja simulaatio-oppimista. Erittäin tärkeänä pidettiin sitä, että koulutuksissa opetettavat asiat pidettäisiin myös tulevaisuudessa ensivastetasoisena. Koulutuksia toivottiin laaja-alaisesti erilaisista ensihoitotehtävistä ja muiden ensihoitoyksiköiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Tulevaisuudessa ensivastehenkilöstön osaamisen tarpeita voitaisiin tutkia tarkemmin ja järjestää esimerkiksi laajempi kysely ensivastehenkilöstöille. Koulutuksia voitaisiin myös järjestää erilaisista ensihoitotehtävistä ja harjoitella käytännössä yhteistyötä esimerkiksi eri viranomaistahojen ja ensihoitoyksiköiden kanssa.

The aim of this study was to provide for first responders with training on examining and treating patients with shortness of breath(dyspnea). We examined how patients with dyspnea are first assessed and consequently treated and what the characteristics of a good training session are. The primary goal of this study was to provide tools for first responders for improving the assessment and treatment of patients with shortness of breath.

The results revealed that after the training most of the first responders feel they have more skills for evaluating and treating patients with shortness of breath. After the training, most of the responders assessed their knowledge of treating patients with shortness of breath to be good or very good. In general, the participants found the training well constructed, and they especially appreciated the practical exercises and simulations.

As for future courses, many first responders were hoping for lots of these practical exercises and learning via simulations. The fact that the training is given on a level suitable for first responders was thought to be especially important. Expectations towards potential future trainings included a more comprehensive variety of first-response situations, along with cooperation with other teams and public authorities. In the future, the specific needs of first response professionals could be studied from a wider perspective, for example by conducting a more comprehensive survey.