Filmikuvaus taiteenmuotona : Miksi kuvata filmille digiaikakautena?
Patrikainen, Mikko (2019)
Patrikainen, Mikko
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905077950
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905077950
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin filmikuvauksen ja filmin teknisiin piirteisiin ja ulkoasuun vaikuttavia tekijöitä, sekä sitä, mikä tekee filmikuvauksesta kiehtovaa vielä tänäkin päivänä, kun digitaalinen formaatti on vallannut elokuva- ja kameramarkkinat. Tavoitteena oli tutkia filmin esteettisiä ominaisuuksia käyden läpi sen erinäisiä formaatteja, kemiallisia ominaisuuksia sekä prosesseja, joita filmi tulee käymään läpi muodostaessaan kuvan pinnalleen. Tarkoituksena oli myös selvittää lukijalle, millaisia filmityyppejä on edelleen saatavilla, ja kuinka niitä voi hyödyntää elokuvatuotannossaan.
Tutkimus osoitti, että filmikuvauksella on edelleen paikkansa yhtenä elokuvauksen muotona digitaalisen formaatin ohella, eikä kyseessä ole kuollut työkalu. Filmikuvausta voidaan hyödyntää osana tarinankerrontaa ja sen vahvistajana, jos se on kyseiselle tuotannolle sopiva elementti. Filmin estetiikka tulee analogisen formaatin kemiallisista vaiheista, kuin myös kuvausvaiheessa tehdyistä ratkaisuista, jotka täytyy ottaa filmille kuvattaessa huomioon.
Filmikuvauksen suosion ylläpitämiseksi ja edistämiseksi uusien elokuvaajien tulisi rohkeasti tutustua formaatin tarjoamiin mahdollisuuksiin ja eroavaisuuksiin verrattuna digitaaliseen kuvaan, ja miettiä, voisiko hyödyntää filmiä omissa elokuvissaan teknologisesti ja kuvanlaadullisesti edistyksellisen ja alati kehittyvän digitaaliformaatin sijasta, tai sen ohella. Filmikuvalle voi keksiä myös uusia käyttötarkoituksia ja tekniikoita, jotka mahdollisesti muuttaisivat filmin modernimmaksi, helpommin lähestyttäväksi mediaksi, kuten esimerkiksi filmin digitaalinen skannaus on tehnyt, unohtamatta kuitenkaan elokuvauksen perinnettä, joka on tehnyt filmistä arvostetun ja luotetun formaatin, mitä se on yhä edelleen.
Tutkimus osoitti, että filmikuvauksella on edelleen paikkansa yhtenä elokuvauksen muotona digitaalisen formaatin ohella, eikä kyseessä ole kuollut työkalu. Filmikuvausta voidaan hyödyntää osana tarinankerrontaa ja sen vahvistajana, jos se on kyseiselle tuotannolle sopiva elementti. Filmin estetiikka tulee analogisen formaatin kemiallisista vaiheista, kuin myös kuvausvaiheessa tehdyistä ratkaisuista, jotka täytyy ottaa filmille kuvattaessa huomioon.
Filmikuvauksen suosion ylläpitämiseksi ja edistämiseksi uusien elokuvaajien tulisi rohkeasti tutustua formaatin tarjoamiin mahdollisuuksiin ja eroavaisuuksiin verrattuna digitaaliseen kuvaan, ja miettiä, voisiko hyödyntää filmiä omissa elokuvissaan teknologisesti ja kuvanlaadullisesti edistyksellisen ja alati kehittyvän digitaaliformaatin sijasta, tai sen ohella. Filmikuvalle voi keksiä myös uusia käyttötarkoituksia ja tekniikoita, jotka mahdollisesti muuttaisivat filmin modernimmaksi, helpommin lähestyttäväksi mediaksi, kuten esimerkiksi filmin digitaalinen skannaus on tehnyt, unohtamatta kuitenkaan elokuvauksen perinnettä, joka on tehnyt filmistä arvostetun ja luotetun formaatin, mitä se on yhä edelleen.