Isyyden tunnustaminen neuvolassa: Terveydenhoitajien kokemuksia uudesta työtehtävästä
Niinimäki, Meri; Nyman, Noora (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905098834
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905098834
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa äitiysneuvolan terveydenhoitajien kokemuksia isyyden tunnustamisesta neuvolassa. Isyyden tunnustamisen vastaanottaminen tuli uutena työtehtävänä neuvolan terveydenhoitajille vuonna 2016. Tavoitteena oli kerätä tietoa terveydenhoitajien kokemuksista, jotta työorganisaatio voisi tarjota terveydenhoitajille heidän tarvitsemaansa tietoa, tukea työtehtävän hoitamista ja mahdollisesti myös kehittää sen sujuvuutta. Työn tilaajana oli Hämeenlinnan kaupunki.
Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin uutta isyyslakia, isyyden tunnustamista neuvolassa sekä isyyden tukemista ja äitiysneuvolan toimintaa. Opinnäytetyö oli luonteeltaan laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin ryhmämuotoisella teemahaastattelulla. Tiedonantajina toimi viisi kaupungin äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajaa. Aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysia soveltaen. Analyysissa aineistosta nousi kuusi pääluokkaa: ennakko-odotukset, koulutus ja perehdytys, kokemukset uuden työtehtävän hoitamisesta, vaikutukset perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön, osaaminen ja lisäkoulutustarve sekä kehittämisehdotukset.
Terveydenhoitajat näkivät tehtävänsiirron aluksi lisätyönä ja olivat huolissaan osaamisestaan ja tehtävän vastuullisuudesta. Isyyden tunnustamisen vastaanottaminen on kuitenkin asettunut hyvin osaksi työtä. Terveydenhoitajien mukaan perheet ovat ottaneet uudistuksen hyvin vastaan ja se on tehnyt asian hoitamisesta perheille helpompaa. Terveydenhoitajat arvioivat osaamisensa tällä hetkellä hyväksi, ja lisäkoulutusta kaivattiin vain muutostilanteissa. Kehittämisehdotuksina esitettiin käytäntöjen yhtenäistämistä, palautteen saamista ja isien huomioimisen lisäämistä. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää neuvolan terveydenhoitajien työn kehittämiseen ja lisäkoulutustarpeen arviointiin.
Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin uutta isyyslakia, isyyden tunnustamista neuvolassa sekä isyyden tukemista ja äitiysneuvolan toimintaa. Opinnäytetyö oli luonteeltaan laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin ryhmämuotoisella teemahaastattelulla. Tiedonantajina toimi viisi kaupungin äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajaa. Aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysia soveltaen. Analyysissa aineistosta nousi kuusi pääluokkaa: ennakko-odotukset, koulutus ja perehdytys, kokemukset uuden työtehtävän hoitamisesta, vaikutukset perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön, osaaminen ja lisäkoulutustarve sekä kehittämisehdotukset.
Terveydenhoitajat näkivät tehtävänsiirron aluksi lisätyönä ja olivat huolissaan osaamisestaan ja tehtävän vastuullisuudesta. Isyyden tunnustamisen vastaanottaminen on kuitenkin asettunut hyvin osaksi työtä. Terveydenhoitajien mukaan perheet ovat ottaneet uudistuksen hyvin vastaan ja se on tehnyt asian hoitamisesta perheille helpompaa. Terveydenhoitajat arvioivat osaamisensa tällä hetkellä hyväksi, ja lisäkoulutusta kaivattiin vain muutostilanteissa. Kehittämisehdotuksina esitettiin käytäntöjen yhtenäistämistä, palautteen saamista ja isien huomioimisen lisäämistä. Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää neuvolan terveydenhoitajien työn kehittämiseen ja lisäkoulutustarpeen arviointiin.