Staphylococcus aureus -saneeraus lypsykarjatiloilla
Käki, Ella (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905088239
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905088239
Tiivistelmä
Hoidetuimpia sairauksia lehmällä ovat utaretulehdukset. Lehmän riski sairastua utaretulehdukseen on suurempi, jos lehmän vastustuskyky pääsee laskemaan. Vastustuskykyyn vaikuttaa muun muassa ympäristö, tautipaine sekä ruokinta. Syynä utaretulehdukseen ovat utareeseen sisään päässeet bakteerit. Oireita utaretulehduksessa ovat turvonnut utare tai sen neljännes, kuume ja syömättömyys.
Staphylococcus aureus on yksi yleisimpiä utaretulehduksia lehmällä ja pidetään vaikeana poistaa karjasta, sillä se leviää maidon mukana lypsykoneiden ja makuuparsien kautta. Tulehduksen hoito voi olla haastavaa, vaikka bakteeri ei olisi antibioottiresistentti. S. aureus voi muodostaa itsestään antibioottiresistentin muodon, jolloin hoito on lähes mahdotonta. Tällöin viisainta on umpeuttaa neljännes tai poistaa lehmä karjasta. Jos bakteeri ei ole antibioottiresistenttiä muotoa, voidaan se lypsykauden vaiheesta riippuen hoitaa yhdistelmähoidolla tai umpeuttaa neljännes.
Opinnäytetyössä tehdyssä kyselyssä keskityttiin keinoihin ja kuluihin S. aureus -saneerauksessa. Tuloksia on tarkasteltu kahdesta eri näkökulmasta, kuka tilalle on tehnyt saneeraussuunnitelman ja mikä on tilan navettamuoto. S. aureuksen hallinta on helpompaa parsinavetassa ja sen vuoksi parsinavetassa hoitosuunnitelma on tehty useammin itse. Se myös palaa todennäköisesti harvemmin takaisin parsinavetassa kuin pihattonavetassa. Hoitokeinoissa ei voida havaita suurta eroavuutta riippuen onko suunnitelman tehnyt eläinlääkäri vai tuottaja itse tai navetta-muotojenkaan välillä. S. aureuksen hoito on kalliimpaa pihattonavetassa ja eläinlääkärin ohjeistuksella kuin parsinavetassa ja itse tehdyllä hoito-suunnitelmalla.
Staphylococcus aureus on yksi yleisimpiä utaretulehduksia lehmällä ja pidetään vaikeana poistaa karjasta, sillä se leviää maidon mukana lypsykoneiden ja makuuparsien kautta. Tulehduksen hoito voi olla haastavaa, vaikka bakteeri ei olisi antibioottiresistentti. S. aureus voi muodostaa itsestään antibioottiresistentin muodon, jolloin hoito on lähes mahdotonta. Tällöin viisainta on umpeuttaa neljännes tai poistaa lehmä karjasta. Jos bakteeri ei ole antibioottiresistenttiä muotoa, voidaan se lypsykauden vaiheesta riippuen hoitaa yhdistelmähoidolla tai umpeuttaa neljännes.
Opinnäytetyössä tehdyssä kyselyssä keskityttiin keinoihin ja kuluihin S. aureus -saneerauksessa. Tuloksia on tarkasteltu kahdesta eri näkökulmasta, kuka tilalle on tehnyt saneeraussuunnitelman ja mikä on tilan navettamuoto. S. aureuksen hallinta on helpompaa parsinavetassa ja sen vuoksi parsinavetassa hoitosuunnitelma on tehty useammin itse. Se myös palaa todennäköisesti harvemmin takaisin parsinavetassa kuin pihattonavetassa. Hoitokeinoissa ei voida havaita suurta eroavuutta riippuen onko suunnitelman tehnyt eläinlääkäri vai tuottaja itse tai navetta-muotojenkaan välillä. S. aureuksen hoito on kalliimpaa pihattonavetassa ja eläinlääkärin ohjeistuksella kuin parsinavetassa ja itse tehdyllä hoito-suunnitelmalla.