Omaohjaajatoiminnan kehittäminen lastensuojeluyksikössä: "Yhdessä eteenpäin"

Abstract

Lapsen ja nuoren sijoittaminen kodin ulkopuolelle on viimeinen keino turvata lapsen kasvuympäristö. Erilaiset yhteiskunnan muutokset sekä esiin nousseet tarpeet parantaa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten oloja pakottavat kehittämään lastensuojelutyötä asiakaslähtöisemmäksi, laadukkaammaksi sekä asiakkaiden tarpeita vastaavammaksi toiminnaksi. Kehittämistyön tavoitteena oli parantaa ja kehittää yhden lastensuojeluyksikön omaohjaajatoimintaa vastaamaan ja palvelemaan paremmin nuorten toiveita ja tarpeita sekä tukemaan nuorten kehitystä. Lisäksi tavoitteena oli saada nuoret mukaan osallistumaan omaohjaajatoiminnan kehittämiseen. Tarkoituksena oli selvittää millaisista asioista ja tekijöistä rakentuu hyvä omaohjaajatoiminta sekä mitkä ovat omaohjaajatoiminnan suurimmat haasteet ja ongelmat. Tarkoituksena oli myös lopuksi luoda omaohjaajatoiminnasta prosessinkuvaus yksikköön. Kehittämistyö toteutettiin yhteen lastensuojeluyksikköön, jossa on työntekijöitä yhteensä 12. Kehittämistyöhön osallistui viisi nuorta, ohjaajat ja yksikön esimies. Kehittämistyössä oli piirteitä tutkimuksellisesta kehittämistoiminnasta ja se eteni hyödyntäen bikva-mallia. Aineisto kerättiin nuorilta (N=5) teemahaastatteluilla, ohjaajilta kyselylomakkeella (N=5) sekä learning cafe-menetelmällä (N=9). Prosessinkuvaus yksikköön työstettiin osana learning cafeeta. Aineistoja analysoitiin teemoittelulla ja kyselyaineistoa määrällisellä analyysillä sekä SWOT-analyysillä. Tuloksista nousi esille, että omaohjaajan työnkuva on hyvin haasteellinen ja moninainen. Omaohjaajan merkitys on nuorille tärkeä, vaikka sitä ei aina osata tuoda esille. Suurimpana haasteena esille nousi nuoren ja omaohjaajan yhteisen ajan vähyys. Yhteisen ajan koettiin olevan hyvin merkityksellinen nuoren ja omaohjaajan välisen luottamuksellisen suhteen rakentumisen kannalta. Nuorille on tärkeää tulla kuulluksi ja ymmärretyiksi sekä saada aito tunne siitä, että heistä välitetään ja ollaan kiinnostuneita.

Placing a child and a young person outside the home is the last way to secure the child´s growth environment. Changes in society and emerging needs will improve the conditions for people placed outside the home to make children welfare more customer-oriented, of a better quality and more responsive to customer needs. The aim of this thesis was to improve and develop foster care unit´s mentorship to answer and serve the needs and wishes of children better and to support their comprehensive growth. The goal was to explore what matters and factors are built in good mentorship and what are the biggest challenges and problems. Secondly, it was a purpose to create a process description of the mentorship to the foster care unit. The thesis was made to at one child welfare unit, with a total of 12 employees. Five children, mentors and supervisor of the unit participated to thesis. The thesis had features of research development and it proceeded using the Bikva-model. The material was collected from youth (N=5) through thematic interviews, mentors through questionnaire (N=5), and learning café-method (N=9). Process description to the welfare unit processed as part of the learning café-method. The material was analyzed by theme, survey material by quantitative analysis and SWOT-analysis. The results showed that the mentor´s work is very challenging and diverse. The meaning of the mentor for youth is important although it may not always be possible to bring it up. The biggest challenge was the lack of common time. The common time was considered to be very important for the construction of a confidential relationship between the young and the mentor. For the youth, it is important to be heard and understandedunderstood. Also, a genuine feeling of being cared for and interested in is crucial.