Hyperkeratoosin esiintyminen vetimen päässä kahden robotin lypsykarjatilalla
Haarajärvi, Annika (2019)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905109055
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905109055
Tiivistelmä
: Utareterveys, hyperkeratoosi, kuntoluokitus, robottilypsy Opinnäytetyön aiheena oli tehdä case-tutkimus, jossa tutkittiin lehmien vedinten pään kunnon muuttumista seitsemän kuukauden aikana. Työ toteutettiin kuntoluokittamalla lehmien vedinten päät neljään eri kuntoluokkaan. Kuntoluokitus tehtiin, kun robotti oli pessyt vetimet ja ennen kuin lypsy alkoi. Luokituskertoja oli neljä. Työn aikana sääolosuhteet olivat hyvin kuivat ja lämpimät sekä suurin tapahtunut muutos oli lypsyrobottien vaihto uudempaan malliin.
Utaretulehdukset ovat osa lypsykarjatilojen arkea ja ovat kallein lehmien tuotantosairaus. Vedinten pään kunto vaikuttaa suuresti utareterveyteen, sillä vedinaukko on ainut reitti sisälle utareeseen. Kun vedinaukko ei sulkeudu kunnolla, taudinaiheuttajat pääsevät utareen sisälle helposti. Hyperkeratoosi, jota esiintyy vetimen päässä, vedinaukon ympärillä, vaikeuttaa vedinaukon sulkeutumista lypsyn jälkeen.
Vetimen pään hyperkeratoosiin vaikuttavat monet eri tekijät. Hyperkeratoosia esiintyy enemmän lehmillä, joilla on suipon muotoiset vetimet tai jotka laskevat maitonsa hitaasti, eli lypsykone on kiinni vetimissä pitkän aikaa. Myös lypsykoneen nännikumilla sekä vetimen ihon kunnolla ja ympäristötekijöillä, kuten vuodenajalla on vaikutusta hyperkeratoosin esiintymiseen. Tutkimuksissa on havaittu, että hyperkeratoosia esiintyy vähiten ensimmäisen lypsykauden lehmillä ja myös lypsykauden vaiheella on todettu olevan merkitystä. Vedinten päiden kuntoon voi vaikuttaa esimerkiksi lypsyrutiineilla.
Työn tulokseksi saatiin, että vedinten kunto heikkeni jokaisella luokituskerralla. Viimeisellä luokituskerralla vedinten kunto heikkeni todella paljon, verrattuna aiempaan muutokseen. Keskilypsykauden lehmillä vetimissä havaittiin eniten hyperkeratoosia ja alkulypsykauden lehmillä vähiten. Ensimmäisen lypsykauden lehmillä vetimet olivat parhaimmassa kunnossa. Vedinten heikkenevään kuntoon viittasi noussut utaretulehduksien määrä sekä kasvava maidon keskimääräinen soluluku. Viimeisen luokituskerran tulosten huonontamista saattoi selittää vaihdetut nännikumit tai luokittajan tekemät arviointi virheet.
Utaretulehdukset ovat osa lypsykarjatilojen arkea ja ovat kallein lehmien tuotantosairaus. Vedinten pään kunto vaikuttaa suuresti utareterveyteen, sillä vedinaukko on ainut reitti sisälle utareeseen. Kun vedinaukko ei sulkeudu kunnolla, taudinaiheuttajat pääsevät utareen sisälle helposti. Hyperkeratoosi, jota esiintyy vetimen päässä, vedinaukon ympärillä, vaikeuttaa vedinaukon sulkeutumista lypsyn jälkeen.
Vetimen pään hyperkeratoosiin vaikuttavat monet eri tekijät. Hyperkeratoosia esiintyy enemmän lehmillä, joilla on suipon muotoiset vetimet tai jotka laskevat maitonsa hitaasti, eli lypsykone on kiinni vetimissä pitkän aikaa. Myös lypsykoneen nännikumilla sekä vetimen ihon kunnolla ja ympäristötekijöillä, kuten vuodenajalla on vaikutusta hyperkeratoosin esiintymiseen. Tutkimuksissa on havaittu, että hyperkeratoosia esiintyy vähiten ensimmäisen lypsykauden lehmillä ja myös lypsykauden vaiheella on todettu olevan merkitystä. Vedinten päiden kuntoon voi vaikuttaa esimerkiksi lypsyrutiineilla.
Työn tulokseksi saatiin, että vedinten kunto heikkeni jokaisella luokituskerralla. Viimeisellä luokituskerralla vedinten kunto heikkeni todella paljon, verrattuna aiempaan muutokseen. Keskilypsykauden lehmillä vetimissä havaittiin eniten hyperkeratoosia ja alkulypsykauden lehmillä vähiten. Ensimmäisen lypsykauden lehmillä vetimet olivat parhaimmassa kunnossa. Vedinten heikkenevään kuntoon viittasi noussut utaretulehduksien määrä sekä kasvava maidon keskimääräinen soluluku. Viimeisen luokituskerran tulosten huonontamista saattoi selittää vaihdetut nännikumit tai luokittajan tekemät arviointi virheet.