Ensihoitajien valmiudet ja koulutustarve Suomen varautuessa terrorismiin

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia ensihoitajien valmiuksia ja uhkakuvia terrorismiin liittyen. Lisäksi opinnäytteessä kartoitettiin lisäkoulutuksen tarvetta ja sen toivottua sisältöä. Tehtävänä oli saada käsitys ensihoitajien tämän hetkisistä valmiuksista kohdata terrorismi sekä koetuista lisäkoulutustarpeista. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa aiheesta, jota voitaisiin hyödyntää koulutuksia suunnitellessa ja ensihoidon osaamisen kehittämisessä. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Pirkanmaan pelastuslaitoksen kanssa. Työn ulkopuolelle rajattiin TEMS-toiminta.

Teemahaastattelut tehtiin Pirkanmaan keskuspaloasemalla neljälle ryhmälle. Haastatteluihin osallistui yhteensä 20 perus- ja hoitotason ensihoitajaa, mukaan lukien ensihoitajina toimivia pelastajia. Tuloksista ilmeni, että terroriiskuihin spesifioitua koulutusta ei ole tarjottu. Valmiudet oli saatu muita harjoituksia ja koulutuksia, sekä omaa työturvallisuusajattelua soveltamalla. Terrorismin uhkaa ei koettu henkiseksi taakaksi, vaikka kaikki haastateltavat uskoivat terrorismia vielä nähtävän Suomessa tulevaisuudessa. Terrorismiin liittyvät pelot olivat osittain yleisluontoisia, eli pelkoja, joita terrorismi saattaa kenessä hyvänsä aiheuttaa. Ensihoitajana toimimiseen liittyviä pelkoja ja uhkakuvia olivat muun muassa ajatukset työssä epäonnistumisesta toimintaohjeiden puutteen vuoksi sekä ensihoitojärjestelmän toimimattomuus terroritilanteessa. Suurin osa haastatelluista toivoi lisäkoulutusta aiheesta. Koulutuksen sisältöön toivottiin viranomaisyhteistyöharjoituksia ja terrorismiin liittyvien erityispiirteiden mukaista koulutusta, joilla pyritään kokonaisvaltaiseen turvallisuuden parantamiseen ja tehtävän kokonaiskuvan hahmottamiseen. Tämän hetkisillä koulutuksilla ja valmiuksilla terrori-iskutilanteessa toimiminen jäisi pitkälti erilaisten harjoitusten kuten suuronnettomuusharjoitusten ja oman työturvallisuusajattelun soveltamiseksi.

Tuloksista havaittiin myös, että koulutuskäytänteisiin olisi tehtävä muutoksia, jotta ensihoidossa työskentelevillä olisi sama tieto- ja taitotaso. Koulutuksiin toivottiin jopa pakollista osallistumista ja palautejärjestelmää, jolla koulutusten hyöty saataisiin maksimoitua. Palautteiden perusteella voitaisiin suunnitella tulevia koulutuksia tarvepohjaisesti. Jatko-tutkimuskysymyksiä ovat tästä työstä ulosrajattu TEMS-toiminta, erityisesti TEMS-ensihoitajien valmiudet ja osaaminen terrorismiin varautuessa.

The first terrorist attack in Finland took place in summer 2017 as a radicalistic person stabbed two persons to death and injured eight. This study examines the preparedness of paramedics to confront terrorism and the need for additional training and its contents. The purpose was to examine paramedics` existing capabilities to face terrorism and their further training needs. The aim of this study was to yield new information on the subject for potential later use to plan further training. The study was conducted with a qualitative approach and the data were collected through a thematic interviews. The data were analyzed by means of a content analysis. This study was conducted in collaboration with the Tampere Region Rescue Department. TEMS activities were excluded from the work.

The study showed that no specific training against terrorist attacks has been provided. The existing skills had been obtained through in-service training and educational sessions in general, as well as by modifying one’s own safety thinking. The threat of terrorism was not seen as a mental burden, although all interviewees believed that terrorism would still be visible in Finland in the future. Fears and threats towards acting as a paramedic considered failure at work due to lack of instructions and the inability of the emergency care system to function appropriately in a terrorist situation. Most of the interviewees were hoping for further training on the subject. The existing training on preparedness to act in a terrorist attack would in a real situation probably result in applying various skills trained in major accident drills, along with utilising occupational safety principles of one’s own.