Lastensuojelun perhehoitajien kokemuksia hyvinvoinnista

Abstract

Lastensuojelun perhehoito on ensisijainen sijaishuollon muoto Suomessa. Se tarjoaa huostaanotetulle lapselle mahdollisuuden elää mahdollisimman normaalissa kasvuympäristössä. Lastensuojelun perhehoitajuus on periaatteessa tavallista vanhemmuutta, johon liittyy tietynlaista ammatillisuutta. Perhehoitajan hyvinvointi vaikuttaa hänen mahdollisuuksiinsa hoitaa sijoitettua lasta parhaalla mahdollisella tavalla.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä hyvinvointikysely lastensuojelun perhehoitajille ja sen kautta kartoittaa heidän kokemustaan hyvinvoinnista sekä sitä edistävistä, ylläpitävistä ja haastavista tekijöistä. Työn tavoitteena oli lisätä tietoa lastensuojelun perhehoitajien hyvinvoinnin tilanteesta tällä hetkellä ja selvittää, mitä lastensuojelun perhehoitajat kaipaisivat palvelujärjestelmältä tai lastensuojelujärjestöiltä hyvinvointinsa tukemiseksi ja edistämiseksi. Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään hyvinvointia terveyden, materiaalisen hyvinvoinnin ja koetun hyvinvoinnin näkökulmasta. Koettua hyvinvointia tarkastellaan itseohjautuvuusteorian kautta.

Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena ja aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä. Kyselyyn vastanneet lastensuojelun perhehoitajat (n=168) kokivat hyvinvointinsa pääsääntöisesti melko hyväksi. Merkittävimmät vastaajien hyvinvointia edistävät seikat ovat perhe, läheiset ja vapaa-aika. Perhehoitajat ylläpitävät hyvinvointiaan muun muassa pitämällä huolta fyysisestä terveydestään, harrastamalla ja viettämällä aikaa läheistensä kanssa. Suurin osa vastaajista koki olevansa kyvykäs sijaisvanhempana. Yhteisöllisyyttä moni koki sopivan verran, ja omaehtoisuuden kokemus vaihteli. Osa koki voivansa vaikuttaa lasta koskeviin päätöksiin, mutta toiset kokivat, ettei heidän mielipiteillään ole merkitystä.

Haastavimpia asioita perhehoitajien hyvinvoinnille olivat kiireinen aikataulu, mikä liittyy oman ajan puutteeseen ja parisuhteen ajan vähyyteen, sijoitetun lapsen oireilun tuomat haasteet sekä unenpuute ja väsymys. Näiden lisäksi toimimattomalla yhteistyöllä sosiaalitoimen tai biologisten vanhempien kanssa sekä taloudellisen tilanteen aiheuttamalla stressillä oli negatiivisia vaikutuksia osan hyvinvointiin.

Perhehoitajalle on mahdollistettava tarpeeksi aikaa ja resursseja omasta hyvinvoinnistaan huolehtimiseen varmistamalla vapaiden ja lomien toteutuminen ja tarjottava tarpeen mukaan arjen tukipalveluita ja lastenhoitoa joustavasti. Perhehoitajien kohteleminen arvostavasti ja tasapuolisesti edesauttaa heidän hyvinvointiaan. Lisäksi tulisi tiedottaa paremmin tarjolla olevasta tuesta perhehoitajille.

Family care is the primary form of foster care in Finland. It provides a foster child the opportunity to live in an environment which is as normal as possible. Foster parenting is normal parenting coupled with a certain kind of professionalism. The well-being of a foster parent affects his/her opportunities to care for the foster child.

The objective of this study was to construct a questionnaire that gathers information on the subjective well-being of foster parents and the factors that maintain, improve, and challenge their well-being. The purpose of this thesis was to collect information on the current state of well-being among foster parents and find out what the service system or child welfare organizations could do to support and improve the well-being of foster parents. The theory section of the thesis covers the concept of well-being from the perspective of health, material well-being and subjective well-being. Subjective wellbeing is handled through the perspective of the self-determination theory.

The study was carried out as a quantitative study and the data was collected with an online questionnaire. The well-being of the respondents (n=168) was mainly “mostly good”. Significant factors that improve well-being are family, friends and free time. Foster parents maintain their well-being by taking care of their physical health, having hobbies and spending time with their loved ones. The majority of the respondents felt competent as a foster parent. Many experienced an adequate amount of the relatedness factor. The experience of autonomy varied as some felt like they did have a say in the decisions affecting their foster child, but others felt like their opinions didn’t matter.

The most challenging things for the well-being of the foster parents were a busy schedule, which is connected to lack of personal time and time with one’s partner, the challenges brought by the foster child’s symptoms and lack of sleep and tiredness. In addition, the lack of cooperation with the social services and biological parents and stress caused by the family’s financial situation had negative effects on the well-being of some of the respondents.

The findings indicate that foster parents need sufficient time and resources to take care of their own well-being. They should be ensured their required days off and be offered childcare and home support flexibly. Treating foster parents equally and with respect further supports their well-being. Lastly, foster parents should be informed about the available support better.