Suru itsemurhan jälkeen : Kyselytutkimus itsemurhan tehneiden läheisille

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, onko itsemurhan tehneiden läheiset kokeneet teoriassa esitetyt surun vaiheet ja eteneekö itsemurhan tehneiden läheisten suru teoriassa esitetyn vaihemallin mukaisesti, kuten ammattilaisille opetetaan. Tutkimuksen alakysymykset selvittivät, onko miesten ja naisten suruprosessin välillä eroja, vaikuttiko vastaajan ikä surun etenemiseen, oliko itsemurhan yllätyksellisyydellä vaikutusta surun etenemiseen ja oliko läheisen itsemurhasta kuluneella ajalla yhteys surun etenemiseen.

Tutkimuksen teoriapohjana on vaiheet surusta ja traumaattisesta kriisistä. Teorioiden mukaan surun vaiheita ovat sokkivaihe, reaktiovaihe, työstämis- ja käsittelyvaihe sekä uudelleen suuntautumisen vaihe. Työn tarkoituksena oli tuottaa uutta tietoa Surunauhalle sekä laajemmalla kentällä ammattilaisille, jotka kohtaavat työssään läheisensä menettäneitä.

Tutkimus on luonteeltaan kvantitatiivinen. Aineistoa tutkimukseen kerättiin Webropol-kyselyllä sekä identtisellä paperikyselyllä. Kyselyyn vastasi 219 itsemurhan tehneen läheistä. Kyselyä/kyselyn nettilinkkiä jaettiin Surunauhan vertaisryhmätapaamisissa, sosiaalisessa mediassa sekä jäsenlehdessä.

Johtopäätöksenä voi todeta, että suurin osa vastaajista on kokenut teoriassa esitetyt surun vaiheet ja 84 % vastaajien mukaan ne ovat edenneet esitetyssä järjestyksessä. Vastaajista 16 % kyseenalaisti surun vaiheittain etenemisen ja kertoi vaiheiden mm. tulevan päällekkäin ja hyppien vaiheesta toiseen. Voi myös todeta, että aihe on tärkeä ja itsemurhan tehneiden läheisillä on tarve puhua asiasta. Aihe on kuitenkin edelleen tabu, joka tulisi saada rikottua.