Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen Soiten lastenpäivystyksessä
Anttila, Jenita (2019)
Anttila, Jenita
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905139491
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905139491
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Soiten lastenpäivystyksen sairaanhoitajien valmiudet tunnistaa kaltoinkohdeltu lapsi sekä toimintatavat puuttua kaltoinkohteluun. Valmiuksilla tarkoitettiin sairaanhoitajien tietoja ja taitoja sekä niiden soveltamista käytännön työhön. Tavoitteena oli saada tietoa, miten sairaanhoitajat arvioivat osaamistaan lasten kaltoinkohtelun tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa, minkälaiset valmiudet heillä on tunnistaa kaltoinkohdeltu lapsi ja minkälaiset toimintatavat heillä on kaltoinkohteluun puuttumisessa. Tutkimuksesta saadun tiedon avulla voitiin osoittaa, minkälaista osaamista lastenpäivystyksessä jo on ja mitkä osa-alueet vaativat kehittämistä lasten kaltoinkohtelun tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa. Tutkimuksen avulla saatiin tietoa, mistä osa-alueista sairaanhoitajat toivoivat lisäkoulutusta. Tavoitteena oli, että tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää Soiten lastenpäivystyksessä sekä turvataan lapsille hyvinvointia ja turvallisempaa kasvuympäristöä. Työn toimeksiantajana toimi Soiten lastenpäivystys, joka on aloittanut toimintansa 2017 syksyllä. Lastenpäivystyksessä oli huomattu, että lastensuojeluilmoituksia tehdään Keski-Pohjanmaan alueella paljon, mutta lasten kaltoinkohteluilmiö ei näy lastenpäivystyksessä.
Työn tietoperustan keskeiset elementit olivat kaltoinkohtelun riskitekijät, kaltoinkohtelun tunnusmerkit, kaltoinkohtelun muodot, kaltoinkohtelun tunnistaminen ja kaltoinkohteluun puuttuminen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista menetelmää, ja aineistoa kerättiin strukturoidun kyselyn avulla. Strukturoitu kysely rakennettiin tätä tutkimusta varten hyödyntäen lasten kaltoinkohtelun tunnistamisen tehokkaat menetelmät sosiaali- ja terveydenhuollossa -hoitosuositusta. Vastauksia saatiin kahdeksan kappaletta ja vastausprosentti oli 100 %. Analysoinnissa hyödynnettiin Exceliä. Tulokset esiteltiin taulukoin, kuvioin ja sanallisesti.
Tulokset osoittivat, että huoli lapsen kaltoinkohtelusta herää lastenpäivystyksessä usein. Kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen koettiin pääasiassa haastavaksi. Lastensuojeluilmoitusten tekeminen koettiin helpoksi. Vastaajista 87,5 % ei ollut saanut lisäkoulutusta lasten kaltoinkohtelusta ja siihen puuttumisesta, ja 100 % toivoi saavansa lisäkoulutusta. Suurin osa vastaajista arvioi osaamisensa ja valmiutensa tunnistaa kaltoinkohdeltu lapsi ja puuttua tilanteeseen tyydyttäväksi.
Työn tietoperustan keskeiset elementit olivat kaltoinkohtelun riskitekijät, kaltoinkohtelun tunnusmerkit, kaltoinkohtelun muodot, kaltoinkohtelun tunnistaminen ja kaltoinkohteluun puuttuminen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista menetelmää, ja aineistoa kerättiin strukturoidun kyselyn avulla. Strukturoitu kysely rakennettiin tätä tutkimusta varten hyödyntäen lasten kaltoinkohtelun tunnistamisen tehokkaat menetelmät sosiaali- ja terveydenhuollossa -hoitosuositusta. Vastauksia saatiin kahdeksan kappaletta ja vastausprosentti oli 100 %. Analysoinnissa hyödynnettiin Exceliä. Tulokset esiteltiin taulukoin, kuvioin ja sanallisesti.
Tulokset osoittivat, että huoli lapsen kaltoinkohtelusta herää lastenpäivystyksessä usein. Kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen koettiin pääasiassa haastavaksi. Lastensuojeluilmoitusten tekeminen koettiin helpoksi. Vastaajista 87,5 % ei ollut saanut lisäkoulutusta lasten kaltoinkohtelusta ja siihen puuttumisesta, ja 100 % toivoi saavansa lisäkoulutusta. Suurin osa vastaajista arvioi osaamisensa ja valmiutensa tunnistaa kaltoinkohdeltu lapsi ja puuttua tilanteeseen tyydyttäväksi.