Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen Soiten lastenpäivystyksessä

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Soiten lastenpäivystyksen sairaanhoitajien valmiudet tunnistaa kaltoinkohdeltu lapsi sekä toimintatavat puuttua kaltoinkohteluun. Valmiuksilla tarkoitettiin sairaanhoitajien tietoja ja taitoja sekä niiden soveltamista käytännön työhön. Tavoitteena oli saada tietoa, miten sairaanhoitajat arvioivat osaamistaan lasten kaltoinkohtelun tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa, minkälaiset valmiudet heillä on tunnistaa kaltoinkohdeltu lapsi ja minkälaiset toimintatavat heillä on kaltoinkohteluun puuttumisessa. Tutkimuksesta saadun tiedon avulla voitiin osoittaa, minkälaista osaamista lastenpäivystyksessä jo on ja mitkä osa-alueet vaativat kehittämistä lasten kaltoinkohtelun tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa. Tutkimuksen avulla saatiin tietoa, mistä osa-alueista sairaanhoitajat toivoivat lisäkoulutusta. Tavoitteena oli, että tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää Soiten lastenpäivystyksessä sekä turvataan lapsille hyvinvointia ja turvallisempaa kasvuympäristöä. Työn toimeksiantajana toimi Soiten lastenpäivystys, joka on aloittanut toimintansa 2017 syksyllä. Lastenpäivystyksessä oli huomattu, että lastensuojeluilmoituksia tehdään Keski-Pohjanmaan alueella paljon, mutta lasten kaltoinkohteluilmiö ei näy lastenpäivystyksessä.

Työn tietoperustan keskeiset elementit olivat kaltoinkohtelun riskitekijät, kaltoinkohtelun tunnusmerkit, kaltoinkohtelun muodot, kaltoinkohtelun tunnistaminen ja kaltoinkohteluun puuttuminen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista menetelmää, ja aineistoa kerättiin strukturoidun kyselyn avulla. Strukturoitu kysely rakennettiin tätä tutkimusta varten hyödyntäen lasten kaltoinkohtelun tunnistamisen tehokkaat menetelmät sosiaali- ja terveydenhuollossa -hoitosuositusta. Vastauksia saatiin kahdeksan kappaletta ja vastausprosentti oli 100 %. Analysoinnissa hyödynnettiin Exceliä. Tulokset esiteltiin taulukoin, kuvioin ja sanallisesti.

Tulokset osoittivat, että huoli lapsen kaltoinkohtelusta herää lastenpäivystyksessä usein. Kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen koettiin pääasiassa haastavaksi. Lastensuojeluilmoitusten tekeminen koettiin helpoksi. Vastaajista 87,5 % ei ollut saanut lisäkoulutusta lasten kaltoinkohtelusta ja siihen puuttumisesta, ja 100 % toivoi saavansa lisäkoulutusta. Suurin osa vastaajista arvioi osaamisensa ja valmiutensa tunnistaa kaltoinkohdeltu lapsi ja puuttua tilanteeseen tyydyttäväksi.

The purpose of the thesis was to study Soite’s pediatric emergency department nurses’ capability to identify child maltreatment and the course of action to interfere with it. By cabality was meant nurses’ knowledge and skills, and how to apply those in practical work. The objective was to gather information on how nurses evaluate their know-how on identifying and interfering with child maltreatment, what kind of capability they have on recognize a maltreatment child and how to act when facing maltreatment. Information gathered from the study allowed to point out what kind of know-how pediatric emergency department already has, and which areas require improvement on recognizing and interfering with child maltreatment. The study shows which areas nurse’s hope to get more training in. The objective was that Soite’s pediatric emergency department can benefit from the information gathered from the study, and secure welfare and a safe growing environment to children. This work was assigned by Soite’s pediatric emergency department that has started operations in the autumn of 2017. It was noticed in pediatric emergency department that a lot of child welfare reports were made in Central Ostrobothnia, but the phenomenon of child maltreatment doesn’t show in pediatric emergency department.

The main informational framework elements were the risk factors, signs and forms of maltreatment and identification and interfering with maltreatment. The quantitative method was used in research and the material was gathered with structured survey. The structured survey was built for this study using the guidelines for effective methods on recognizing child maltreatment in social and healthcare. Eight answers were received and answering percentage was 100 %. Excel was used in analyzing. The results were presented in charts, figures and words.

The results showed that concern of child maltreatment shows often in the pediatric emergency department. Recognizing child maltreatment and interfering with it was experienced mainly challenging in the pediatric emergency department. Making child welfare reports was experienced easy. 87.5 % of answerers had not received further training on recognizing child abuse and interfering with it and 100 % of the answerers hoped to receive further training. The majority of the answerers evaluated their know-how and capability to recognize a maltreated child and interfere with the situation as average.