Palvelutarpeen määrittäminen henkilökohtaisen avun myöntämisen kriteerinä
Lindholm, Tuija (2019)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019051610268
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019051610268
Tiivistelmä
Pirkanmaa 2021 maakuntavalmistelu on ollut käynnissä tämän opinnäytetyön suunnittelun ja toteuttamisen aikaan. Maakuntavalmistelun teemaryhmien esivalmistelun loppuraportissa palvelu ja tehtäväkokonaisuudessa huomioitiin vammaisten osalta pitkälle vietyjä palvelujen räätälöintiä ja monialaista yhteistyötä. Tämä kehittäminen toteutettiin osana maakunnallista valmistelutyötä. Ajatuksia kehittämisestä tullaan käyttämään alueellisen henkilökohtaisen avun keskuksen suunnittelussa.
Kehittäminen toteutettiin Pirkanmaalla yhteistyössä alueen kuntien vammaispalvelussa toimivien sosiaalityöntekijöiden ja terveydenhuollon edustuksen kanssa. Kehittämistapaamisia oli syksyn 2018 aikana neljä. Kehittämisessä tavoitteena oli kartoittaa henkilökohtaisen avun myöntämisen kriteereitä. Tavoitteena oli löytää toimintakykyä ja toiminnan rajoitetta kuvaava tapa, jonka avulla olisi mahdollista määritellä henkilökohtaisen avun tarvetta. Kehittämisessä arvioitiin ICF -mallin toimivuutta palvelutarpeen arvioimisen viitekehyksenä.
Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena. Tutkimus oli prosessi, jonka aikana toteutui kehittämisen reflektiota ja toiminnan uudelleen suuntautumista. Reflektion avulla kehittämisen suunta tarkentui palvelutarpeen arvioinnin työkalun kehittämiseen. Tutkimuksen aineistona on teemahaastattelusta sekä työryhmätyöskentelystä saatu materiaali. Tutkimusaineistoa analysoiden selkiytyi kuva alueellisesta toiminnasta ja sen haasteita.
Kehittämisen tuloksena luotiin lomake, jonka avulla arvioidaan henkilökohtaista apua hakevan avun tarvetta suhteessa hänen toiminnan rajoitteisiinsa. Lomakkeen avulla palvelutarvetta arvioitaessa määritellään apua hakevan toiminnan rajoitteiden vaikeusaste sekä kohdennetut palvelutarpeet. Toiminnan kartoituksessa näkyi alueellisia eroja toimintatavoissa. Palvelua myönnettäessä huomioidaan apua tarvitsevien yksilöllisyys sekä ympäristötekijöiden vaikutus avun tarpeeseen. Vammaispalvelulaki antaa vammaispalvelulle toiminnan raamit, mutta lain sovellusta tarvitaan. Sosiaalityöntekijän kokemus ja asiantuntemus nousi tuloksena tärkeäksi tekijäksi henkilökohtaista palvelua myönnettäessä. Kehittämisessä selkiytyi myös eri toimijoiden roolit vammaispalveluprosessissa henkilökohtaista apua haettaessa.
Kehittäminen toteutettiin Pirkanmaalla yhteistyössä alueen kuntien vammaispalvelussa toimivien sosiaalityöntekijöiden ja terveydenhuollon edustuksen kanssa. Kehittämistapaamisia oli syksyn 2018 aikana neljä. Kehittämisessä tavoitteena oli kartoittaa henkilökohtaisen avun myöntämisen kriteereitä. Tavoitteena oli löytää toimintakykyä ja toiminnan rajoitetta kuvaava tapa, jonka avulla olisi mahdollista määritellä henkilökohtaisen avun tarvetta. Kehittämisessä arvioitiin ICF -mallin toimivuutta palvelutarpeen arvioimisen viitekehyksenä.
Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena. Tutkimus oli prosessi, jonka aikana toteutui kehittämisen reflektiota ja toiminnan uudelleen suuntautumista. Reflektion avulla kehittämisen suunta tarkentui palvelutarpeen arvioinnin työkalun kehittämiseen. Tutkimuksen aineistona on teemahaastattelusta sekä työryhmätyöskentelystä saatu materiaali. Tutkimusaineistoa analysoiden selkiytyi kuva alueellisesta toiminnasta ja sen haasteita.
Kehittämisen tuloksena luotiin lomake, jonka avulla arvioidaan henkilökohtaista apua hakevan avun tarvetta suhteessa hänen toiminnan rajoitteisiinsa. Lomakkeen avulla palvelutarvetta arvioitaessa määritellään apua hakevan toiminnan rajoitteiden vaikeusaste sekä kohdennetut palvelutarpeet. Toiminnan kartoituksessa näkyi alueellisia eroja toimintatavoissa. Palvelua myönnettäessä huomioidaan apua tarvitsevien yksilöllisyys sekä ympäristötekijöiden vaikutus avun tarpeeseen. Vammaispalvelulaki antaa vammaispalvelulle toiminnan raamit, mutta lain sovellusta tarvitaan. Sosiaalityöntekijän kokemus ja asiantuntemus nousi tuloksena tärkeäksi tekijäksi henkilökohtaista palvelua myönnettäessä. Kehittämisessä selkiytyi myös eri toimijoiden roolit vammaispalveluprosessissa henkilökohtaista apua haettaessa.