Terveydensuojelulain omavalvonta ja sen vaikuttavuus : Itä-Savon sairaanhoitopiirin ja Keski-Pohjanmaan terveysvalvonnan valvonta-alueet
Streng, Paul (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019051910568
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019051910568
Tiivistelmä
Terveydensuojelulakiin lisättiin vuonna 2017 kohta omavalvontavelvoitteesta. Opinnäytteessä tutkittiin lakimuutoksen vaikutusta ilmoitusvelvollisten kohteiden toiminnanharjoittajien tietoisuuteen, ajatuksiin sekä riskienhallinnan toimintatapoihin omavalvontavelvoitteen suhteen. Työ sai alkunsa Itä-Savon sairaanhoitopiirin terveysvalvontayksikön yksikkökohtaisesta projektista. Tavoitteena oli saada vastaus tutkimusongelmaan ja ohjata tieto mahdollisesta tiedonpuutteesta terveydensuojelun ohjeistusta laativille tahoille.
Aineistona toimivat Sosiaali- ja terveysministeriön ympäristöterveydenhuollon johtajan ja sen neuvottelevan virkamiehen kanssa käyty tutkimushaastattelu sekä Itä-Savon sairaanhoitopiirille ja Keski-Pohjanmaan terveysvalvonnan valvonta-alueille jaettu kyselytutkimus. Aineistoa käsiteltiin ja tulkittiin kvalitatiivisen tutkimuksen sisällönanalyysilla. Tutkimusongelma on, tietävätkö toiminnanharjoittajat terveydensuojelulain 2 §:n 2 momenttiin lisätystä omavalvontavelvoitteesta sekä miten he huomioivat, hallitsevat ja ehkäisevät toiminnalleen ominaisia mahdollisesti terveyshaittaa aiheuttavia riskejä.
Noin kolmasosa kyselyyn vastanneista halusivat tai kokivat tarvitsevansa lisätietoa omavalvonnasta. Omavalvontasuunnitelman todennettavuudelle asettaa haasteita se, että kirjallista dokumentaatiota ei vaadita ja osalla on omavalvontasuunnitelma ajatuksen tasolla. Terveyden edistämisen sekä taloudellisten säästöjen ohella suurin yksittäinen lakimuutokseen johtava tekijä oli Juha Sipilän hallitusohjelma, missä linjattiin toiminnanharjoittajien omavalvonnan lisäämisestä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että omavalvontavelvoite on suurilta osin tunnistettu ja toiminnanharjoittajat tunnistavat sekä hallitsevat toiminnalleen ominaisia terveyshaittaa aiheuttavia riskejä. Tästä huolimatta puutteita omavalvontaan liittyvässä tietoudessa kuitenkin on ja lisäohjeistusta tarvitaan. Lakimuutoksen ja Sipilän hallitusohjelman tavoitteet riskiperusteisen valvontatyön ja toiminnanharjoittajien omavalvonnasta ovat täten vielä täyttymättä.
Aineistona toimivat Sosiaali- ja terveysministeriön ympäristöterveydenhuollon johtajan ja sen neuvottelevan virkamiehen kanssa käyty tutkimushaastattelu sekä Itä-Savon sairaanhoitopiirille ja Keski-Pohjanmaan terveysvalvonnan valvonta-alueille jaettu kyselytutkimus. Aineistoa käsiteltiin ja tulkittiin kvalitatiivisen tutkimuksen sisällönanalyysilla. Tutkimusongelma on, tietävätkö toiminnanharjoittajat terveydensuojelulain 2 §:n 2 momenttiin lisätystä omavalvontavelvoitteesta sekä miten he huomioivat, hallitsevat ja ehkäisevät toiminnalleen ominaisia mahdollisesti terveyshaittaa aiheuttavia riskejä.
Noin kolmasosa kyselyyn vastanneista halusivat tai kokivat tarvitsevansa lisätietoa omavalvonnasta. Omavalvontasuunnitelman todennettavuudelle asettaa haasteita se, että kirjallista dokumentaatiota ei vaadita ja osalla on omavalvontasuunnitelma ajatuksen tasolla. Terveyden edistämisen sekä taloudellisten säästöjen ohella suurin yksittäinen lakimuutokseen johtava tekijä oli Juha Sipilän hallitusohjelma, missä linjattiin toiminnanharjoittajien omavalvonnan lisäämisestä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että omavalvontavelvoite on suurilta osin tunnistettu ja toiminnanharjoittajat tunnistavat sekä hallitsevat toiminnalleen ominaisia terveyshaittaa aiheuttavia riskejä. Tästä huolimatta puutteita omavalvontaan liittyvässä tietoudessa kuitenkin on ja lisäohjeistusta tarvitaan. Lakimuutoksen ja Sipilän hallitusohjelman tavoitteet riskiperusteisen valvontatyön ja toiminnanharjoittajien omavalvonnasta ovat täten vielä täyttymättä.