Instagram-draamat ja sosiaalisen median mahdollisuudet teatterissa

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee sosiaalista mediaa esittävissä taiteissa 2010-luvun lopun suomessa. Työ jakautuu kahteen kokonaisuuteen. Ensimmäisessä osiossa keskitytään kahteen Ylen tuottamaan Instagram-sarjaan, jotka ovat tuotettu 2017—2019. Pääasiallisina lähteinä on käytetty kahta Instagram-draamaa: Goals ja Karmadraama. Goals-sarjan tapauksessa on tarkasteltu miten teos on tuotu esille yleisölle. Karmadraaman tapauksessa on tuotu esille näyttelijän näkökulmaa, sekä pohditaan yleisön osaa sosiaalisen median draamassa sekä interaktviisuutta.

Toisessa osiossa käännetään katse teatterin ja sosiaalisen median suhteeseen ja pohdin mitä voisi olla. Lähteenä on käytetty #Digiteatteri-hanketta. Fiktiivisen esityskokemuksen kautta tutkitaan millaisen teoksen nykyteknologia voisi mahdollistaa ja millaisen katsojakokemuksen tämä voi luoda.

Työni tarkoitus on nostaa esille konkreettisten esimerkkien kautta teknologian vaikutus esittävien taiteden kentällä, ja avata ajattelua sille kuinka käyttää sosiaalista mediaa, ei ainoastaan henkilökohtaisessa käytössä, vaan myös taiteen tekemisessä.

This thesis addresses social media and performing arts in Finland at the end of 2010s. The work is divided in two separate parts. In the first section I focus on two Instagram-dramas called Goal and Karmadraama. The shows were both produced by the Finnish broadcasting company Yle between the years 2017—2019. When analysing Goals, I concentrate on how the drama has been brought forth for the audience. In the case of Karmadraama I have analysed the Instagramdrama from the perspective of the performer. I also talked about the part of the audience in Instagram-dramas and the interactiveness social media has. Baed on all that, I theorise what the new technologies could mean in the context of theatre.

The second part is mostly theorising what opportunities social media can offer in theatre. As source material I have used a project called #Digiteatteri. Then I tell a fictional story about an adaptation of Romeo and Juliet that uses social media and digitalisation as tools in the performance. The meaning is to demonstrate a new way of experiencing a theatre play. A way that is possible only with the use of social media.

In the end I summarize what this all could mean for theatre in the future and talk about “showbubble”. The term showbubble is the performance reality enabeld by social media. The goal of my thesis is meant to demonstrate through concrete examples the cultural change that is already in motion. And think what this digital revolution means in the context of performing arts.