Lastensuojelun sijaishuollon yksikön muutos avohuollon yksiköksi : näkökulmia systeemiseen työorientaatioon

Abstract

Tämän tutkimuksellisen opinnäytetyön tavoite on selvittää, mitä lisäarvoa Vakka-Suomentien lastenkoti pystyy tarjoamaan avohuollon sijoituspaikkana. Samalla sen tarkoituksena on tutkia ja pohtia miten uusi 2000-luvun mukanaan tuoma systeeminen lastensuojelutyö sopii ja pystyy kehittymään Vakka-Suomentien lastenkodin johtavaksi toiminta ajatukseksi. Teoreettisena viitekehyksenä opinnäytetyössä on systeemisen lastensuojelun toimintamalli, missä keskitytään suhdekeskeisyyteen lastensuojelutyössä.

Tämän opinnäytetyön tutkimusaineisto koostuu kahden sosiaalityöntekijän, Turun lastensuojelun johtajan, kolmen avohuollon tukitoimien kautta sijoitettuna olevan nuoren sekä yhden aiemmin sijoitettuna olleen nuoren haastatteluista. Kaikki haastattelut on suoritettu puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Lastensuojelussa lasten ja nuorten osallisuus ja kuulluksi tuleminen ovat tällä hetkellä näkyvästi esillä. Tästä syystä työssä tuodaan nuorten mielipiteet esiin monesti suorin lainauksin.

Haastateltujen aikuisten yhteinen mielipide oli, että Vakka-Suomentien lastenkoti soveltuu hyvin avohuollon sijoituspaikaksi. Systeemisen työotteen parantamiseksi lastenkodin henkilökunnalle suositeltiin perhearviointikoulutusta ja työnohjauksen korvaamista perheterapeutin konsultoinneilla. Nuorten vastauksista tuli selvimmin esiin lastenkodissa asumisen positiivinen vaikutus koulunkäyntiin ja unirytmin paranemiseen. Nuoret toivat myös esille, että he pystyvät itse vaikut-tamaan omiin asioihin ja heidän mielipiteitään kuunnellaan. Ainoana selkeänä eroavaisuutena ilmenivät omaohjaajien erilaiset roolit.

The goal of this research thesis is to find out what kind of added value Vakka-Suomentie’s children’s home can offer as a noninstitutional social care. At the same time, this thesis’s purpose is to study and reflect on how the new systemic child protection work – intro-duced on 21st century – is suitable and capable of developing into the leading operational idea of the Vakka-Suomentie’s children's home. The theoretical framework for this thesis is a systematic approach to child protection, which focuses on the relationship-centered approach to child protection.

Research material of this thesis consists of interviews of two social workers, the Turku Child Protection Director, three young people who have been placed through non-institutional social care, and one previously placed young person. All interviews have been conducted as semi-structured theme interviews. In child protection, the participation and hearing of children and young people are currently noticeably stressed. For this reason, in this work young people's opinions are present as direct quotes.

The joint opinion of the interviewed adults was that Vakka-Suomentie's children's home is well suitable for the placement of non-institutional care. In order to improve the systemic approach to their work, the children’s home staff was recommended to take part in family evaluation training and also their professional guidance could be replaced by family therapist consultations. In young people's responses the positive impact of living in a children's home was most clearly seen on studying and on improvement of sleeping habits. The young people also pointed out that they are able to act on their own affairs and their opinions are heard. The one and only clear difference was the different roles of the own mentors.