Koneistuskeskuksen istukkavertailu
Moskari, Ari (2019)
Moskari, Ari
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052211133
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052211133
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia Tampereen yliopiston raskaskonelaboratorion koneistuskeskuksessa käytettävien istukoiden eroavaisuuksia. Tutkimuksessa käytettiin Mikron MILL P 800 UD -merkkistä 5-akselista koneistuskeskusta testikoneena. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella rouhinta- ja viimeistelyjyrsinnän koneistusjäljen pinnankarheutta sekä mittatarkkuutta.
Tutkimukseen valittiin kolme erityyppistä istukkaa: lämpökutisteistukka, voimaistukka ja kiristysholkki-istukka. Työkaluna istukoissa käytettiin rouhintajyrsintään soveltuvaa kovametallipalasiilijyrsintä ja viimeistelyjyrsintään käytettävää täyskovametallivarsijyrsintä, joiden työstöarvot määritettiin työkalunvalmistajan ohjearvojen mukaan.
Materiaaliksi tutkimukseen valittiin standardin S355 rakenneteräksinen neliötanko 116mm x 116mm x 80mm. Aihioita varattiin 3 kappaletta rouhintajyrsintään ja 3 kappaletta viimeistelyjyrsintään. Nämä testikappaleet kiinnitettiin keskittävään ruuvipuristimeen. Työstörata oli yhtenevä myötä- ja vastajyrsintämenetelmää käytettäessä kaikilla istukkatyypeillä. Viimeistely jyrsinnässä käytettiin lastuamisnestettä, mutta rouhintajyrsintä suoritettiin ilman lastuamisnestettä.
Koneistuksen jälkeen testikappaleiden radiaalisesti koneistetut pinnat, joissa jyrsintapin kylki on muotoillut pinnan, tutkittiin Taylor Hobson Surtonic 3+ -merkkisellä pinnankarheusmittalaitteella. Pinnankarheudenmittauksissa käytettiin DIN EN ISO 4288 -asetusarvoja. Lopuksi koneistettujen pintojen väliset etäisyydet mitattiin Mitutoyo -merkkisellä kaarimikrometrillä.
Tutkimus antoi hieman ennalta arvaamattoman tuloksen, sillä heikoimmaksi arvioitu holkki-istukka nousi mittauksissa saatujen tulosten perusteella parhaaksi. Työssä tultiin siihen lopputulokseen, että istukoiden massa voi vaikuttaa jonkin verran pinnankarheuteen. Istukan kiinnitysmekanismilla ei arveltu olevan vaikutusta kovinkaan paljon. Kaikki tässä tutkimuksessa käytetyt istukat suoriutuivat tehtävästä kiitettävästi.
Tutkimukseen valittiin kolme erityyppistä istukkaa: lämpökutisteistukka, voimaistukka ja kiristysholkki-istukka. Työkaluna istukoissa käytettiin rouhintajyrsintään soveltuvaa kovametallipalasiilijyrsintä ja viimeistelyjyrsintään käytettävää täyskovametallivarsijyrsintä, joiden työstöarvot määritettiin työkalunvalmistajan ohjearvojen mukaan.
Materiaaliksi tutkimukseen valittiin standardin S355 rakenneteräksinen neliötanko 116mm x 116mm x 80mm. Aihioita varattiin 3 kappaletta rouhintajyrsintään ja 3 kappaletta viimeistelyjyrsintään. Nämä testikappaleet kiinnitettiin keskittävään ruuvipuristimeen. Työstörata oli yhtenevä myötä- ja vastajyrsintämenetelmää käytettäessä kaikilla istukkatyypeillä. Viimeistely jyrsinnässä käytettiin lastuamisnestettä, mutta rouhintajyrsintä suoritettiin ilman lastuamisnestettä.
Koneistuksen jälkeen testikappaleiden radiaalisesti koneistetut pinnat, joissa jyrsintapin kylki on muotoillut pinnan, tutkittiin Taylor Hobson Surtonic 3+ -merkkisellä pinnankarheusmittalaitteella. Pinnankarheudenmittauksissa käytettiin DIN EN ISO 4288 -asetusarvoja. Lopuksi koneistettujen pintojen väliset etäisyydet mitattiin Mitutoyo -merkkisellä kaarimikrometrillä.
Tutkimus antoi hieman ennalta arvaamattoman tuloksen, sillä heikoimmaksi arvioitu holkki-istukka nousi mittauksissa saatujen tulosten perusteella parhaaksi. Työssä tultiin siihen lopputulokseen, että istukoiden massa voi vaikuttaa jonkin verran pinnankarheuteen. Istukan kiinnitysmekanismilla ei arveltu olevan vaikutusta kovinkaan paljon. Kaikki tässä tutkimuksessa käytetyt istukat suoriutuivat tehtävästä kiitettävästi.