”Käännätkö sivuprofiilin, niin katotaan, minkäkokoiset daisarit sulla on” – miten ehkäistä epäasiallinen kohtelu koekuvauksissa
Ruoppila, Hilla (2019)
Ruoppila, Hilla
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052211160
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052211160
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin konkreettisia parannusehdotuksia koekuvausten turvallisuuden lisäämiseksi epäasiallisen kohtelun ehkäisemisen näkökulmasta. Opinnäytetyön toimeksiantaja on Yellow Film & TV Oy.
Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään elokuva- ja tv-alan miesvaltaisuutta, Me too -kampanjaa, koekuvauskäytäntöjä ja kokemuksellista tietoa. Näiden lisäksi luodaan katsaus työnantajan vastuisiin työturvallisuuslain ja työhyvinvoinnin näkökulmista sekä esitellään SCARF-malli luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen luomisen keinona.
Tutkimuksen aineistona käytetään neljän näyttelijän, roolittajan ja elokuvaohjaajan haastatteluja. Tutkimus tuo täten erityisesti näyttelijän äänen kuuluviin. Tiedonkeruumenetelmänä käytetään pääasiassa yksilöhaastatteluna toteutettavaa teemahaastattelua. Opinnäytetyöprosessi toteutettiin vuoden 2018 syyslukukauden ja vuoden 2019 kevätlukukauden aikana.
Keskeiset johtopäätökset ovat, että koekuvaukset edellyttävät avoimuutta ja huolellista ennakkotyötä. Koekuvauksen järjestäjän tulee siis suunnitella tarkasti koekuvausten sisältö, jotta näyttelijöitä voidaan tiedottaa kattavasti tulevasta. Koko rekrytointiprosessin pitää olla hakijalle mahdollisimman läpinäkyvä. Casting-kursseja on tärkeää järjestää elokuvaohjaaja- ja näyttelijäopiskelijoille alan korkeakouluissa, jotta tulevat alan ammattilaiset tiedostavat oikeutensa ja velvollisuutensa koekuvaustilanteissa. Koekuvausten järjestäjäksi olisi järkevää valita ammattilainen, koska näin voitaisiin todennäköisesti ehkäistä huonot kokemukset.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää tuotantoyhtiöissä päivittämällä koekuvauskäytäntöjä. Tuotantoyhtiöt ovat koekuvauksia jatkuvasti järjestävänä tahona avainasemassa koekuvauskulttuurin muuttajana. Yhtenäisillä toimintatavoilla varmistettaisiin turvalliset työskentelyolosuhteet koekuvauksissa työnantajasta riippumatta. Tällä saataisiin aikaan sekä koekuvauksen järjestäjälle että koekuvauksiin saapuvalle luottavainen olo mahdollisen yhteistyön aloittamiseksi.
Teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään elokuva- ja tv-alan miesvaltaisuutta, Me too -kampanjaa, koekuvauskäytäntöjä ja kokemuksellista tietoa. Näiden lisäksi luodaan katsaus työnantajan vastuisiin työturvallisuuslain ja työhyvinvoinnin näkökulmista sekä esitellään SCARF-malli luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen luomisen keinona.
Tutkimuksen aineistona käytetään neljän näyttelijän, roolittajan ja elokuvaohjaajan haastatteluja. Tutkimus tuo täten erityisesti näyttelijän äänen kuuluviin. Tiedonkeruumenetelmänä käytetään pääasiassa yksilöhaastatteluna toteutettavaa teemahaastattelua. Opinnäytetyöprosessi toteutettiin vuoden 2018 syyslukukauden ja vuoden 2019 kevätlukukauden aikana.
Keskeiset johtopäätökset ovat, että koekuvaukset edellyttävät avoimuutta ja huolellista ennakkotyötä. Koekuvauksen järjestäjän tulee siis suunnitella tarkasti koekuvausten sisältö, jotta näyttelijöitä voidaan tiedottaa kattavasti tulevasta. Koko rekrytointiprosessin pitää olla hakijalle mahdollisimman läpinäkyvä. Casting-kursseja on tärkeää järjestää elokuvaohjaaja- ja näyttelijäopiskelijoille alan korkeakouluissa, jotta tulevat alan ammattilaiset tiedostavat oikeutensa ja velvollisuutensa koekuvaustilanteissa. Koekuvausten järjestäjäksi olisi järkevää valita ammattilainen, koska näin voitaisiin todennäköisesti ehkäistä huonot kokemukset.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää tuotantoyhtiöissä päivittämällä koekuvauskäytäntöjä. Tuotantoyhtiöt ovat koekuvauksia jatkuvasti järjestävänä tahona avainasemassa koekuvauskulttuurin muuttajana. Yhtenäisillä toimintatavoilla varmistettaisiin turvalliset työskentelyolosuhteet koekuvauksissa työnantajasta riippumatta. Tällä saataisiin aikaan sekä koekuvauksen järjestäjälle että koekuvauksiin saapuvalle luottavainen olo mahdollisen yhteistyön aloittamiseksi.