Akuutin stressin vaikutus ensihoitajien toimintakykyyn simulaatioympäristössä
Luoma, Sakari; Viljanen, Sami (2019)
Luoma, Sakari
Viljanen, Sami
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052211195
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052211195
Tiivistelmä
Ensihoitajan työhön kuuluu vaikeat päätöksentekotilanteet ja kriittisesti sairaiden potilaiden hoitaminen. Työssä vaaditaan tilannearvioiden tekemistä lyhyessä ajassa puutteellisilla esitiedoilla, mikä voi altistaa akuutille stressille. Tutkimuksen tarkoituksena oli mitata simulaation aiheuttamaa akuuttia stressiä ja sen vaikutusta ensihoitajan toimintakykyyn. Tavoitteena oli lisätä tietoa simulaatiossa esiintyvästä akuutista stressistä ja sen vaikutuksista ensihoitajaan. Lisäksi tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää ensihoitajien simulaatiokoulutuksessa.
Aineistonkeruu toteutettiin systemaattisen havainnoinnin avulla simulaatio-olosuhteissa. Tutkimuksen koehenkilöt (n= 14) olivat Tampereen Ammattikorkeakoulun valmistuvia ensihoitajaopiskelijoita, jotka suorittivat haastavan simuloidun ensihoitotehtävän. Sykevälivaihtelua mitattiin simulaation ajan Firstbeat Technologies Oy:n Bodyguard 2 -laitteilla, ja aineisto analysoitiin Hyvinvointianalyysin avulla. Lisäksi koehenkilöiden ongelmanratkaisukykyä arvioitiin Wisconsin Card Sorting -testillä. Työmuistia mitattiin muistilistatestillä, joka koostui viidestä sanasta. Kognitiiviset testit tehtiin sekä erillisenä päivänä ennen simulaatioita sekä välittömästi simulaation jälkeen, jotta saataisiin vertailtavat tulokset.
Useimmilla koehenkilöillä mitattiin kohonnut syketaso. Heidän maksimisykkeensä olivat lähellä laskennallista maksimia huolimatta siitä, että simulaatiotilanne ei ollut fyysisesti kovinkaan rasittava. Tutkimus osoitti, että sykevälivaihtelussa ja subjektiivisessa stressissä oli suuria yksilöllisiä eroja. Ongelmanratkaisukyvyssä ei havaittu merkittävää eroa kontrollitestin ja simulaation jälkeisen testin välillä WCST-testillä mitattuna. Osalla koehenkilöistä simulaatiotilanne heikensi suoriutumista muistilistatestissä merkittävästi ja osalla suoriutuminen jopa parantui. Suurimmalla osalla työmuistin toiminnassa ei ollut eroa, tai se oli vain hieman heikompaa simulaatiotilanteen jälkeen.
Tuloksista ilmeni, että stressireaktiot olivat hyvin yksilöllisiä ja koehenkilöt kokivat stressin eri tavoin. Jokaisen ensihoitajan tulisikin tunnistaa stressin vaikutus omaan toimintaan. Jatkotutkimusehdotuksina nousi esiin laajemman aineiston kerääminen ja akuutin stressin tutkimusta työelämässä. Näitä menetelmiä voisi myös hyödyntää väsymyksen ja unenpuutteen tutkimisessa ensihoidon näkökulmasta.
Aineistonkeruu toteutettiin systemaattisen havainnoinnin avulla simulaatio-olosuhteissa. Tutkimuksen koehenkilöt (n= 14) olivat Tampereen Ammattikorkeakoulun valmistuvia ensihoitajaopiskelijoita, jotka suorittivat haastavan simuloidun ensihoitotehtävän. Sykevälivaihtelua mitattiin simulaation ajan Firstbeat Technologies Oy:n Bodyguard 2 -laitteilla, ja aineisto analysoitiin Hyvinvointianalyysin avulla. Lisäksi koehenkilöiden ongelmanratkaisukykyä arvioitiin Wisconsin Card Sorting -testillä. Työmuistia mitattiin muistilistatestillä, joka koostui viidestä sanasta. Kognitiiviset testit tehtiin sekä erillisenä päivänä ennen simulaatioita sekä välittömästi simulaation jälkeen, jotta saataisiin vertailtavat tulokset.
Useimmilla koehenkilöillä mitattiin kohonnut syketaso. Heidän maksimisykkeensä olivat lähellä laskennallista maksimia huolimatta siitä, että simulaatiotilanne ei ollut fyysisesti kovinkaan rasittava. Tutkimus osoitti, että sykevälivaihtelussa ja subjektiivisessa stressissä oli suuria yksilöllisiä eroja. Ongelmanratkaisukyvyssä ei havaittu merkittävää eroa kontrollitestin ja simulaation jälkeisen testin välillä WCST-testillä mitattuna. Osalla koehenkilöistä simulaatiotilanne heikensi suoriutumista muistilistatestissä merkittävästi ja osalla suoriutuminen jopa parantui. Suurimmalla osalla työmuistin toiminnassa ei ollut eroa, tai se oli vain hieman heikompaa simulaatiotilanteen jälkeen.
Tuloksista ilmeni, että stressireaktiot olivat hyvin yksilöllisiä ja koehenkilöt kokivat stressin eri tavoin. Jokaisen ensihoitajan tulisikin tunnistaa stressin vaikutus omaan toimintaan. Jatkotutkimusehdotuksina nousi esiin laajemman aineiston kerääminen ja akuutin stressin tutkimusta työelämässä. Näitä menetelmiä voisi myös hyödyntää väsymyksen ja unenpuutteen tutkimisessa ensihoidon näkökulmasta.