Ensihoitajaopiskelijoiden asenteet ja ennakkoluulot mielenterveyspotilaita kohtaan
Harsunen, Susanna; Lantta, Petra (2019)
Harsunen, Susanna
Lantta, Petra
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052211202
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052211202
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena ja tavoitteena oli selvittää ensihoitajaopiskelijoiden asenteita ja ennakkoluuloja mielenterveyspotilaita kohtaan ja kuinka nämä kyseiset asenteet eroavat koulutuksen eri vaiheissa. Opinnäytetyössämme käytimme kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää, jossa tiedonkeruumenetelmänä toimi Kassamin ym. (2012) luoma strukturoitu kyselylomake (Liite 2). Kyseinen mittari on kehitetty mittaamaan nimenomaan terveydenhuollon ammattilaisten asenteita mielenterveyspotilaita kohtaan. Kohderyhmänä olivat ammattikorkeakoulun ensihoitajaopiskelijat ja aineiston analysoinnissa käytimme SPPS- tilastointiohjelmaa, jossa ristiintaulukoimme saamiamme tuloksia taustamuuttujiimme.
Tuloksista nousi esiin negatiivisia asenteita ja ennakkoluuloja riippumatta koulutuksen vaiheesta. Alkuvaiheen opiskelijoilla oli nähtävissä eniten ” en osaa sanoa”-vastauksia, johtuen teoriaopintojen ja harjoittelujaksojen vähyydestä. Miehillä ilmeni enemmän negatiivisia asenteita kuin naisilla, mutta merkittävää eroa ei tullut esiin hoitoalalla aiemmin työskennelleiden ja ei- työskennelleiden välillä. Tulevina terveydenhuollon ammattilaisina asennoituminen mielenterveyspotilaita kohtaan oli pääosin positiivista. Sen sijaan ajatus siitä, että itse sairastaisi mielenterveysongelmaa, herätti ennakkoluuloisuutta ja negatiivisia tuntemuksia kaikissa vuosikursseissa.
Tulevaisuudessa voitaisiin pohtia, miten mielenterveystyön teoriaopinnot (8 opintopistettä) saataisiin siirtymään käytännön toimintaan ja asenteisiin. Teoriaopintojen tukena voitaisiin tarjota opiskelijoilla mahdollisuus harjoittelujaksoon mielenterveysyksikössä. Harjoittelun hyödyllisyyttä voitaisiin tutkia teettämällä Kassamin ym. (2012) luoma kyselylomake opiskelijoille, ennen ja jälkeen harjoittelujakson. Tulosten avulla voitaisiin kehittää mielenterveystyön teoriaopintoja, sekä löytää keinoja negatiivisten asenteiden poistamiseen. Tärkeää olisi huomioida myös työelämässä vallitsevat asenteet ja kohdistaa tarvittavia interventioita myös siihen suuntaan, sillä asenteita opitaan usein toisilta (Lehtovirta & Peltola, 2012.)
Tuloksista nousi esiin negatiivisia asenteita ja ennakkoluuloja riippumatta koulutuksen vaiheesta. Alkuvaiheen opiskelijoilla oli nähtävissä eniten ” en osaa sanoa”-vastauksia, johtuen teoriaopintojen ja harjoittelujaksojen vähyydestä. Miehillä ilmeni enemmän negatiivisia asenteita kuin naisilla, mutta merkittävää eroa ei tullut esiin hoitoalalla aiemmin työskennelleiden ja ei- työskennelleiden välillä. Tulevina terveydenhuollon ammattilaisina asennoituminen mielenterveyspotilaita kohtaan oli pääosin positiivista. Sen sijaan ajatus siitä, että itse sairastaisi mielenterveysongelmaa, herätti ennakkoluuloisuutta ja negatiivisia tuntemuksia kaikissa vuosikursseissa.
Tulevaisuudessa voitaisiin pohtia, miten mielenterveystyön teoriaopinnot (8 opintopistettä) saataisiin siirtymään käytännön toimintaan ja asenteisiin. Teoriaopintojen tukena voitaisiin tarjota opiskelijoilla mahdollisuus harjoittelujaksoon mielenterveysyksikössä. Harjoittelun hyödyllisyyttä voitaisiin tutkia teettämällä Kassamin ym. (2012) luoma kyselylomake opiskelijoille, ennen ja jälkeen harjoittelujakson. Tulosten avulla voitaisiin kehittää mielenterveystyön teoriaopintoja, sekä löytää keinoja negatiivisten asenteiden poistamiseen. Tärkeää olisi huomioida myös työelämässä vallitsevat asenteet ja kohdistaa tarvittavia interventioita myös siihen suuntaan, sillä asenteita opitaan usein toisilta (Lehtovirta & Peltola, 2012.)