Sosiaalinen media toimittajan työvälineenä haastateltavan etsimisessä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, millä tavalla toimittajat käyttävät sosiaalisen median kanavia työvälineenä haastateltavia etsiessään. Tavoitteena oli selvittää toimittajien käytäntöjä sosiaalisessa mediassa toimimisessa sekä juttujen ideoinnin että ennen kaikkea haastateltavien löytämisen väylänä. Opinnäytetyössä käydään läpi konkreettiset toimintatavat, kuinka haastateltavia sosiaalisesta mediasta etsitään, kuinka heihin otetaan yhteyttä sekä kuinka toimittajat huolehtivat lähdekritiikistä sekä faktantarkistuksesta. Lisäksi työ avaa journalististen haastatteluiden käytäntöä ja merkitystä. Työ keskittyy tutkimaan ennen kaikkea toimittajien tapoja ja tottumuksia käyttää apunaan Facebookia, vaikka sivuaakin lyhyesti myös muita sosiaalisen median kanavia.

Opinnäytetyö on toteutettu puolistruktuoituna teemahaastattelututkimuksena, sillä menetelmä tarjoaa mahdollisuuden vapaalle keskustelulle sekä haastateltavien omalle äänelle. Työhön on haastateltu yhteensä neljää vakituisesti journalistista työtä tekevää ja alan koulutuksen saanutta henkilöä. Haastattelut toteutettiin tiiviinä osana opinnäytetyön kirjoittamista keväällä 2019.

Tutkimuksessani selvisi, että sosiaalinen media, ja ennen kaikkea työssä tarkasteltu Facebook, on osa toimittajien arkea ja tärkeä työväline. Facebookia käytetään sekä ajankohtaisten aiheiden seuraamiseen, juttuideoiden ja valmiiden ”somekertomusten” löytämiseen että haastateltavien tavoittamiseen. Facebookia käytetään ensisijaisena lähteenä sekä väylänä löytää haastateltavia ja ideoita, ja siitä on tullut osa toimittajien arkista työnkuvaa. Sosiaalinen media ja Facebook koetaan toisaalta yksinkertaisina ja kätevinä työvälineinä. Toisaalta Facebookin käyttöön liittyy myös eettisiä sudenkuoppia, sillä toisinaan lähteiden kertomia tietoja voi olla hankala varmentaa, ja sosiaalisesta mediasta nostettujen artikkelien uutisarvoa kyseenalaistettiin. Sosiaalinen media nähtiinkin toisaalta hyödyllisenä työvälineenä, mutta toisinaan myös journalismin tasoa heikentävänä ja ilmeisenä esimerkkinä toimittajille kohdistuvasta vaateesta tehokkuuteen.