Oma vai vuokrahenkilökunta -vaikutukset yksityisen elinkeinonharjoittajan ja henkilöyhtiön yhtiömiehen verotukseen
Kukkonen, Marika (2019)
Kukkonen, Marika
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052712042
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052712042
Tiivistelmä
Elinkeinonharjoittajille ja henkilöyhtiöille on verotuksellisesti eroa sillä, onko yrityksellä
töissä omaa henkilökuntaa vai vuokratyövoimaa. Näillä yrityksillä osa maksetuista palkoista lisätään nettovarallisuuteen, jonka perusteella yritystulos jaetaan yrittäjän verotuksessa suhteellisesti verotettuun pääomatuloon ja progressiivisesti verotettuun ansiotuloon. Vuokratyöstä vuokrayhtiölle maksettuja vastikkeita ei nettovarallisuudessa huomioida.
Työn tavoitteena oli tutkia, onko oma henkilökunta tai vuokrahenkilökunta verotuksellisesti
näille yritysmuodoille edullisempaa, jos työn kustannus pysyy samana, eli tulisiko verotus
huomioida rekrytointivalinnoissa. Tavoitteena oli selvittää, riippuuko verotuksellinen edullisuus yrityksen verotettavasta tuloksesta, palkkojen määrästä tai nettovarallisuudesta ja ovatko veroerot olennaisia. Osakeyhtiöt, joilla tätä verotusyhteyttä ei ole, rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle. Työssä ei myöskään tutkittu, onko varsinaisessa työn hinnassa eroa, vaan lähtökohdaksi otettiin tutkia veron määrän eroa, kun sama summa maksetaan omalle henkilökunnalle verrattuna tilanteeseen, jossa se maksetaan ulkopuoliselle työvoimalle. Verotuksen eroissa keskityttiin vuosittaiseen verotukseen ja toimintavaraus tuloksentasauskeinona rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle.
Tutkimusotteena oli kvantitatiivinen, kartoittava tutkimus. Aineistona käytettiin tilastokeskuksen ja verohallinnon julkista tilastotietokantaa, josta poimittiin tilastollisesti kattavat yritystuloksen, palkkojen määrän ja nettovarallisuuden mittapisteet verolaskelmia varten. Otos kattoi yritystuloksen 140.000 euroon ja maksetut palkat 200.000 euroon saakka sekä nettovarallisuuden välillä -10.000–140.000. Valittujen muuttujien yhdistelmille, yhteensä 385, laskettiin verot siten, että tutkittava palkkasumma oli maksettu omalle henkilökunnalle, ulkopuoliselle henkilökunnalle tai puoliksi. Työ toteutettiin talvella 2018-2019.
Valituilla muuttujilla 71 %:ssa tapauksista oma henkilökunta oli verotuksellisesti edullisempi vaihtoehto, kun työn hinta vaihtoehtojen välillä pysyi samana eikä yrittäjällä ole muita tuloja. Oma henkilökunta oli todennäköisimmin verotuksellisesti edullisempi vaihtoehto kaikilla tutkituilla nettovarallisuuksilla ja palkoilla sekä vähintään 40.000 euron tuloksilla. Työllistämisen muodolla ei tehdyillä rajauksilla verotuksellisesti ollut merkitystä, jos yrityksen nettovarallisuus on negatiivinen palkkojen lisäykselläkin, jolloin koko yritystulos verotetaan ansiotulona tai jos yritys tekee pienehköä, noin 20.000 euron yrittäjäkohtaista tulosta, jolloin pääomatuloverotus on ansiotuloa raskaampaa, ja on edullisinta valita tuloksen verottaminen ansiotulona tai vastaavan palkan maksun itselleen.
Muulloin oma henkilökunta oli verotuksellisesti edullisempi silloin, jos verotettavasta yritystuloksesta jää nettovarallisuuden ja arvioitujen palkkojen perusteella lasketun pääomatulon jälkeen mahdolliset muut ansiotulot huomioiden ansiotulona verotettavaa tuloa vähintään noin 20.000-25.000 euroa. Verojen erot olivat kuitenkin pääsääntöisesti alle 10 % ja summiltaan sellaisia, että ne tuskin yksinään ohjaisivat rekrytointivalintaa.
töissä omaa henkilökuntaa vai vuokratyövoimaa. Näillä yrityksillä osa maksetuista palkoista lisätään nettovarallisuuteen, jonka perusteella yritystulos jaetaan yrittäjän verotuksessa suhteellisesti verotettuun pääomatuloon ja progressiivisesti verotettuun ansiotuloon. Vuokratyöstä vuokrayhtiölle maksettuja vastikkeita ei nettovarallisuudessa huomioida.
Työn tavoitteena oli tutkia, onko oma henkilökunta tai vuokrahenkilökunta verotuksellisesti
näille yritysmuodoille edullisempaa, jos työn kustannus pysyy samana, eli tulisiko verotus
huomioida rekrytointivalinnoissa. Tavoitteena oli selvittää, riippuuko verotuksellinen edullisuus yrityksen verotettavasta tuloksesta, palkkojen määrästä tai nettovarallisuudesta ja ovatko veroerot olennaisia. Osakeyhtiöt, joilla tätä verotusyhteyttä ei ole, rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle. Työssä ei myöskään tutkittu, onko varsinaisessa työn hinnassa eroa, vaan lähtökohdaksi otettiin tutkia veron määrän eroa, kun sama summa maksetaan omalle henkilökunnalle verrattuna tilanteeseen, jossa se maksetaan ulkopuoliselle työvoimalle. Verotuksen eroissa keskityttiin vuosittaiseen verotukseen ja toimintavaraus tuloksentasauskeinona rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle.
Tutkimusotteena oli kvantitatiivinen, kartoittava tutkimus. Aineistona käytettiin tilastokeskuksen ja verohallinnon julkista tilastotietokantaa, josta poimittiin tilastollisesti kattavat yritystuloksen, palkkojen määrän ja nettovarallisuuden mittapisteet verolaskelmia varten. Otos kattoi yritystuloksen 140.000 euroon ja maksetut palkat 200.000 euroon saakka sekä nettovarallisuuden välillä -10.000–140.000. Valittujen muuttujien yhdistelmille, yhteensä 385, laskettiin verot siten, että tutkittava palkkasumma oli maksettu omalle henkilökunnalle, ulkopuoliselle henkilökunnalle tai puoliksi. Työ toteutettiin talvella 2018-2019.
Valituilla muuttujilla 71 %:ssa tapauksista oma henkilökunta oli verotuksellisesti edullisempi vaihtoehto, kun työn hinta vaihtoehtojen välillä pysyi samana eikä yrittäjällä ole muita tuloja. Oma henkilökunta oli todennäköisimmin verotuksellisesti edullisempi vaihtoehto kaikilla tutkituilla nettovarallisuuksilla ja palkoilla sekä vähintään 40.000 euron tuloksilla. Työllistämisen muodolla ei tehdyillä rajauksilla verotuksellisesti ollut merkitystä, jos yrityksen nettovarallisuus on negatiivinen palkkojen lisäykselläkin, jolloin koko yritystulos verotetaan ansiotulona tai jos yritys tekee pienehköä, noin 20.000 euron yrittäjäkohtaista tulosta, jolloin pääomatuloverotus on ansiotuloa raskaampaa, ja on edullisinta valita tuloksen verottaminen ansiotulona tai vastaavan palkan maksun itselleen.
Muulloin oma henkilökunta oli verotuksellisesti edullisempi silloin, jos verotettavasta yritystuloksesta jää nettovarallisuuden ja arvioitujen palkkojen perusteella lasketun pääomatulon jälkeen mahdolliset muut ansiotulot huomioiden ansiotulona verotettavaa tuloa vähintään noin 20.000-25.000 euroa. Verojen erot olivat kuitenkin pääsääntöisesti alle 10 % ja summiltaan sellaisia, että ne tuskin yksinään ohjaisivat rekrytointivalintaa.