Ilmanvaihdon energiankulutus ja hiilijalanjälki pientalossa
Aaltonen, Jaakko Antero (2019)
Aaltonen, Jaakko Antero
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019053013560
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019053013560
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä arvioitiin ilmanvaihtoon liittyvien tekijöiden vaikutusta energiankulutukseen ja hiilijalanjälkeen kolmessa Porissa sijaitsevassa pientalossa. Talot mallinnettiin ja eri tekijöiden vaikutusta energiatehokkuuteen tutkittiin käyttämällä dynaamista IDA-ICE simulointiohjelmaa. Vertailuja suoritettiin säätämällä ilmanvaihdon nopeutta, rakennusten vaipan ilmavuotoa ja lämmön talteenoton tehokkuutta ilmanvaihtokoneissa. Vertailu perustui luoduissa talojen malleissa tehtyihin muutoksiin. Käytetyt muuttujien arvot eivät perustuneet mittauksiin, vaan olivat vertailua varten luotuja oletusarvoja.
Taloissa oli tasapainoon säädetty ilmanvaihtojärjestelmä, jossa oli lämmöntalteenotto. Kaikissa kolmessa talossa oli erilaiset lämmitysjärjestelmät, rakennusmateriaalit ja lämmitetty pinta-ala, jotka vaikuttivat ostoenergian määrään.
Eri simulaatioiden tuloksissa korostui ostoenergiankulutuksen, rakennusten lämmöntuottotavan ja ilmanvaihdon lämmitysenergian riippuvuus. Erilainen rakennusten lämmöneristys vaikutti vähän tuloksiin, kun verrattiin ilmanvaihdon tai vuotoilman variaatioita kohteiden välillä. Kasvanut vuotoilma johti kaikissa kohteissa huomattavaan energiahäviöön. Vaikutus hiilijalanjälkeen oli suurin kohteessa, jossa lämpöpumpulla tuotettua energiaa ei käytetty ilmanvaihdon tuloilman lämmityksessä. Koko rakennuksen elinkaaren CO2- päästöjen kannalta kaikilla tarkastelluilla muuttujilla oli suuri vaikutus kokonaisuuteen. Verrattaessa tilalämmityksen kulutusta ero huonoimman ja parhaan vaihtoehdon ero yksittäisessä kohteessa oli lähes 30 %. Rakennusten tiiviyteen sekä ilmanvaihdon energiatehokkuuteen panostamineen kannattaa niin energian säästön kuin hiilidioksidipäästöjenkin näkökulmasta.
Taloissa oli tasapainoon säädetty ilmanvaihtojärjestelmä, jossa oli lämmöntalteenotto. Kaikissa kolmessa talossa oli erilaiset lämmitysjärjestelmät, rakennusmateriaalit ja lämmitetty pinta-ala, jotka vaikuttivat ostoenergian määrään.
Eri simulaatioiden tuloksissa korostui ostoenergiankulutuksen, rakennusten lämmöntuottotavan ja ilmanvaihdon lämmitysenergian riippuvuus. Erilainen rakennusten lämmöneristys vaikutti vähän tuloksiin, kun verrattiin ilmanvaihdon tai vuotoilman variaatioita kohteiden välillä. Kasvanut vuotoilma johti kaikissa kohteissa huomattavaan energiahäviöön. Vaikutus hiilijalanjälkeen oli suurin kohteessa, jossa lämpöpumpulla tuotettua energiaa ei käytetty ilmanvaihdon tuloilman lämmityksessä. Koko rakennuksen elinkaaren CO2- päästöjen kannalta kaikilla tarkastelluilla muuttujilla oli suuri vaikutus kokonaisuuteen. Verrattaessa tilalämmityksen kulutusta ero huonoimman ja parhaan vaihtoehdon ero yksittäisessä kohteessa oli lähes 30 %. Rakennusten tiiviyteen sekä ilmanvaihdon energiatehokkuuteen panostamineen kannattaa niin energian säästön kuin hiilidioksidipäästöjenkin näkökulmasta.