Ingen tar egentligen reda på vad det största problemet är: En kvalitativ studie om missbruk bland ungdomar
Strömsten, Emma (2019)
Strömsten, Emma
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019053113913
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019053113913
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin entisten huumeidenkäyttäjien näkökulmasta, millä tavalla nuorten huumeidenkäyttöä voitaisiin parhaalla tapaa ennaltaehkäistä, sekä miten voidaan auttaa jo riippuvaiseksi tulleita nuoria.
Teoriaosuudessa käydään läpi nuorten huumeidenkäyttöä eri näkökulmista, keskeiset lait, Suomen huumausainepolitiikkaa sekä minkälaista apua ja hoitoa on saatavilla nuorille huumeidenkäyttäjille.
Tutkimusmetodina käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkmius teetettiin verkossa tehtävän kyselylomakkeen avulla. Osallistujat saivat vastata 16 kysymykseen. Tulleista vastauksista valittiin ja analysoitiin 10 kappaletta.
Päälöydökset olivat, että suurin osa osallistujista olivat päätyneet kokeilemaan huumeita ensimmäistä kertaa ystävien kautta. Monella osallistujalla huumeidenkäyttö jatkui monien vuosien ajan hyvin negatiivisilla seuraamuksilla, ennenkuin he olivat valmiita ottaamaan vastaan apua. Psyykkinen pahoinvointi oli myötävaikuttavana tekijänä siihen, että huumeiden kokeilu muuttui riippuvuudeksi. Osallistujien kokonaisvaltainen mielipide oli, että nuoret tarvitsevat enemmän tukea psyykkiseen hyvinvointiin jotta riippuvaisuutta voitaisiin ennaltaehkäistä.
Teoriaosuudessa käydään läpi nuorten huumeidenkäyttöä eri näkökulmista, keskeiset lait, Suomen huumausainepolitiikkaa sekä minkälaista apua ja hoitoa on saatavilla nuorille huumeidenkäyttäjille.
Tutkimusmetodina käytettiin laadullista tutkimusmenetelmää. Tutkmius teetettiin verkossa tehtävän kyselylomakkeen avulla. Osallistujat saivat vastata 16 kysymykseen. Tulleista vastauksista valittiin ja analysoitiin 10 kappaletta.
Päälöydökset olivat, että suurin osa osallistujista olivat päätyneet kokeilemaan huumeita ensimmäistä kertaa ystävien kautta. Monella osallistujalla huumeidenkäyttö jatkui monien vuosien ajan hyvin negatiivisilla seuraamuksilla, ennenkuin he olivat valmiita ottaamaan vastaan apua. Psyykkinen pahoinvointi oli myötävaikuttavana tekijänä siihen, että huumeiden kokeilu muuttui riippuvuudeksi. Osallistujien kokonaisvaltainen mielipide oli, että nuoret tarvitsevat enemmän tukea psyykkiseen hyvinvointiin jotta riippuvaisuutta voitaisiin ennaltaehkäistä.