Hukassa on hyvä paikka : puvustuksen suunnittelu nuorisoteatteriin

Abstract

Opinnäytetyöni aiheena oli suunnitella puvustus Rantasalmen nuorisoteatterin toteuttamaan Hukassa on hyvä paikka- musiikkinäytelmään. Näytelmää esitettiin Rantasalmen Tornado-salissa kevään 2010 aikana. Näytelmä on suunnattu koko perheelle, ja tavoitteenani oli suunnitella puvustus ensisijaisesti lapsikatsojia ajatellen. Tavoitteenani oli käyttää mahdollisimman paljon värejä ja ideoida hullunkurisia yksityiskohtia, joissa riittäisi katseltavaa ja ihmeteltävää. Valitsin suunnitteluni jäsentäjäksi J. Michael Gilletten (2000) suunnittelu- ja ongelmanratkaisu-mallin, joka koostuu seitsemästä askeleesta (sitoutuminen, analyysi, tutkimus, haudonta, valinta, toteutus, arviointi), jotka vievät suunnittelua paluukierroksia sisältäen eteenpäin. Käsikirjoitus analyysia tehdessäni käytin apuna Rosemary Inghamin ja Liz Coveyn (1992) kehittämää analysointimetodia, jossa vastauksia etsitään selkeiden kysymysten avulla. Lavastuksen ja puvustuksen avulla näytelmään haluttiin luoda sarjakuvamainen tunnelma. Ideointi puvustukseen lähti roolianalyysin kautta. Tutkimukseni johdattivat minut etsimään tietoa lapsista teatterin kokijoina ja selventämään käsitettä absurdi. Perehdyin lisäksi värien käytön mahdollisuuksiin teatteripuvustusta suunniteltaessa. Puvustuksen suunnittelu ja toteutus Hukassa on hyvä paikka- näytelmään oli ensimmäinen itsenäinen puvustusprojektini. Työ oli haastava, mutta myös palkitseva. Näytelmä tarjosi loistavan mahdollisuuden minulle suunnittelijana toteuttaa omaa näkemystäni ja käyttää mielikuvitusta. Ohjaajalta ja medialta saamani positiivinen palaute tuki työni tavoitteita. Tärkein palaute itselleni oli näytelmän hahmoista haltioituneet lapsikatsojat. Värikäs ja hullunkurinen puvustus oli yhtenäinen ja toimi erinomaisesti yhdessä myös muiden näytelmän osa-alueiden kanssa.

by the Rantasalmi Youth Theatre. The play was performed at the Tornado Hall in spring 2010. The Play is aimed at the whole family. My goal was primarily to design costumes for a child audience and use an abundance of colors and crazy details to attract the eye. In the design process I used J. Michael Gillette´s (2000) theatre design and problem solving model. During the seven steps (commitment, analysis, research, incubation, selection, implementation, evaluation) of the model the design process proceeds with returning cycles. In the script analysis I used Rosemary Ingham and Liz Covey´s (1992) method, which seeks answers through clear questions. The costumes and stage setting were designed to create a cartoon atmosphere for the play. My ideas for the design work emerged from a role analysis. My research directed me to find information on children experiencing theatre and to clarify the concept of absurd. I also studied the possibilities of using colour in the design of theatre costumes. Designing and producing the costumes was my first independent costume project. The project was very challenging but also rewarding. The play offered me a great opportunity to use my visions and imagination as a designer. I am very satisfied with the final result and the feedback I got from the director and the press. However, the most important feedback for me was the smiles and laughs of the children excited by the funny characters. I met my goals through the colourful, funny and integral costumes integrating well to the other elements of the play.