Selkärankareumapotilaan fysioterapia

Abstract

Opinnäytetyö on kirjallisuuskatsaus selkärankareumapotilaan fysioterapiasta. Selkärankareuma on pitkäaikainen, yleensä etenevä niveltulehdussairaus lähinnä selkärangan pikkunivelissä, ligamenteissa ja jänteissä sekä SI-nivelissä. Kolmanneksella potilaista tauti tulehduttaa myös raajaniveliä. Selkärankareumalle ominaista on selkärangan ja rintakehän liikkuvuuden alentuminen johtuen tulehdusprosessista ja sen aiheuttamista rakenteellisista vaurioista selkärangassa. Myös pehmytkudosmuutokset ovat tyypillisiä. Tauti alkaa yleensä nuorella aikuisiällä. Suomessa selkärankareumaa sairastavia on noin 50 000. Terapeuttisella harjoittelulla ja liikunnalla on keskeinen merkitys sairauden hoidossa. Selkärankareumapotilailla tulehdusarvot kohoavat jo muutaman päivän vuodelevon aikana ja laskevat liikuntajakson vaikutuksesta. Aktiivisilla liikkuvuus-, lihasvoima- ja aerobisilla kestävyysharjoitteilla sekä fysikaalisilla hoidoilla pyritään ensisijaisesti lieventämään tulehdusta, vähentämään kipua ja jäykkyyttä sekä hidastamaan selkärangan rakenteellisia muutoksia. Tutkimustulosten mukaan monipuolisen harjoitteluohjelman avulla voidaan vaikuttaa positiivisesti taudin etenemiseen. Tärkeää terapeuttisessa harjoittelussa on selän ojentajalihasten vahvistaminen sekä rintalihasten ja lonkan koukistajalihasten venyttäminen ryhdin ylläpysymiseksi. Terapeuttiset harjoitteet suunnitellaan yksilöllisesti riippuen taudin aktiivisuusvaiheesta ja potilaan toimintakyvystä. Fysioterapiassa oleellista on potilaan motivointi säännölliseen itseharjoitteluun toimintakyvyn säilymiseksi. Työn hyödynnettävyyden työelämään mahdollistaa toimintakyvyn mittausmenetelmien suoritusohjeet, viitearvot sekä luotettavuus- ja toistettavuuskertoimet. Kuvin havainnollistetut aktiiviset liikkuvuus-, lihasvoima- ja aerobiset kestävyysharjoitteet lisäävät työn käytettävyyttä.

This Bachelor’s thesis is a literature review of the physiotherapy of a patient with ankylosing spondylitis. Ankylosing spondylitis is a chronic, usually progressive arthritic disease that mainly affects the small spinal joints, ligaments and tendons as well as the sacroiliac joints. In one third of the patients, the disease causes inflammation of joints in the extremities also. Characteristic of ankylosing spondylitis is the gradual loss of spinal mobility and chest expansion due to the inflammatory process and the structural damage it causes to the spine. Changes in soft tissues are also typical. The most common age of onset is in early adulthood. There are about 50 000 people with ankylosing spondylitis in Finland. Therapeutic training and exercise have a central role in the management of this condition. The levels of inflammation markers of the ankylosing spondylitis patient become elevated during just a few days of bed rest and are reduced by a period of exercise. Active mobility, strength and aerobic endurance exercises and physical treatments are used primarily to mitigate inflammation, alleviate pain and stiffness and to slow down the rate of structural changes in the spine. According to published evidence, following a versatile exercise program can have a positive impact on the progression of the disease. It is important in therapeutic training to strengthen the back extensor muscles as well as to stretch the pectoralis muscles and the flexor muscles of the hip to maintain posture. Therapeutic exercises are tailored individually depending on the phase of activity of the disease and the patient’s ability to function. In physiotherapy, it is essential to motivate the patient to follow a regular home exercise program to preserve function. Instructions for the methods of measuring function, reference values and validity and reliability factors make this work applicable to working life. Active mobility, strength and aerobic endurance exercises illustrated by pictures add to the applicability of this work.