Hyvänlaatuinen asentohuimaus ja sen esiintyvyys lapsilla, joilla on havaintomotorisia pulmia
Leikas, Helena (2009-12-03)
Leikas, Helena
Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK University of Applied Sciences
2009-12-03
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa
henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1236324326-4
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1236324326-4
Tiivistelmä
Hyvänlaatuinen asentohuimaus on kaikkein yleisin huimaussairaus, jonka syy on sisäkorvan tasapainoelimessä. Lasten osalta väestötason tutkimuksia on vähän. Lasten tasapaino- ja koordinaatiovaikeuksia kohtaa paljon, ja on hyvä tiedostaa, että taustalla voi olla hyvänlaatuista asentohuimausta. Tasapainojärjestelmän häiriöt voivat jo varhaislapsuudessa tuottaa erilaisia motorisia ongelmia ja virheellisiä kompensaatiojärjestelmiä kehoon. Kun virheelliset kompensaatiojärjestelmät toimivat, syntyy oireita kuten tasapaino-, koordinaatio-, luki- ja näköhäiriöitä. Työn tavoitteena oli kartoittaa kliinisten testien sekä tyyppioireita ja perinnöllisyyttä kartoittavan kyselylomakkeen avulla esiintyykö hyvänlaatuista asentohuimausta lapsilla, joilla on todettu havaintomotorisia pulmia. Lisäksi selvitettiin kliinisten testien (Rahkon testi ja Rahkon walk-rotate-walktesti) tulosten yhteyttä tyyppioireisiin. Tutkimusjoukko koostui 17 lapsesta, jotka olivat 4 – 6-vuotiaita. Lapsilla oli havaintomotorisia pulmia. Lapset olivat Jyväskylän ammattikorkeakoulun Hyvinvointipalvelutoiminnan oppimiskeskuksen havaintomotoriikkaryhmästä. Tutkimuksemme osoitti, että puolella tutkimusjoukon lapsista esiintyi hyvänlaatuista asentohuimausta. Huimausta esiintyi 7/14 lapsen lähisuvussa/sisaruksilla. Suurimmalla osalla lapsista, joilla Rahkon testi oli positiivinen, huimaus osoittautui perinnölliseksi. Keskimäärin tutkimuksen lapsilla oli neljä tyyppioiretta. Merkittävimmiksi tyyppioireiksi nousivat tasapainovaikeudet, puheentuoton ongelmat, törmäily/kaatumisalttius, pyörällä ajon oppimisen vaikeus sekä vaikeus tehdä kuperkeikka. Tulosten perusteella lapsilta, joilla on havaintomotorisia ongelmia, olisi syytä tutkia hyvänlaatuisen asentohuimauksen mahdollisuus. Lukihäiriötä ym. oppimisen vaikeutta voidaan näin ennaltaehkäistä jo ennen kouluikää. Vastaisuudessa tutkimuksessa käytettyjä arviointimenetelmiä, kyselylomaketta ja kliinisiä testejä, voisi käyttää havaintomotoriikkaryhmän lasten alkuarvioinnissa. Työtä voi hyödyntää opintomateriaalina ja työn liiteosioita mm. kyselylomaketta ja testilomaketta voi hyödyntää työelämässä. Tutkimusmenetelmät eivät vaadi välineitä ja ovat helppo suorittaa. Menetelmien avulla voidaan diagnosoida hyvänlaatuinen asentohuimaus ilman merkittäviä terveydenhuollon kuluja.