ACL-rekonstruktion jälkeinen fysioterapia : kirjallisuuden ja tapausesimerkin vertailu

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli vertailla kirjallisuuden ja tapausesimerkin fysioterapian etenemistä ja sisältöä ACL-rekonstruktion jälkeen. Osana opinnäytetyötä seurattiin 27-vuotiaan jalkapalloilevan naisfysioterapeutin ACLrekonstruktion jälkeistä kuntoutusprosessia (0- 6kk). Seurannan avulla haluttiin selvittää, miten polven liikkuvuus, lihaskireydet, reiden ympärysmitta, tasapaino, kyykistyminen ja subjektiivinen toimintakyky muuttuivat kuntoutusprosessin aikana. Polven aktiivinen ja passiivinen liikkuvuus sekä fleksio- että ekstensio-suuntiin mitattiin goniometrillä. Lihaskireyksiä mitattiin alaraajoista ja reiden ympärysmitta 10 cm patellan yläpuolelta. Staattista ja dynaamista tasapainoa mitattiin Good Balance- voimalevyjärjestelmällä. Kyykistymistä havainnoitiin eri mittauskertojen välillä. Subjektiivista toimintakykyä seurattiin KOOS-kyselylomakkeella. Merkittävimmät muutokset alku- ja loppumittausten (6 post.op vko-6 post.op kk) välillä olivat polven fleksiosuuntaisessa liikkuvuudessa (85 ° / 135 °), reiden ympärysmitassa (41 cm / 46,5 cm), dynaamisessa tasapainossa, kyykistymisessä sekä subjektiivisessa toimintakyvyssä. Teoriapohjan saamiseksi tarkasteltiin kahdeksaa eri kirjallisuudessa esiintyvää kuntoutusprotokollaa. Koehenkilön ja hänen fysioterapeutin haastattelujen avulla saatiin tietoa fysioterapian etenemisestä ja sisällöstä. Kirjallisuudessa esitettyjen protokollien ja koehenkilön kuntoutumisen sisällöt olivat pitkälti toistensa kaltaisia. Eroja oli lähinnä fysioterapian etenemisen aikataulutuksessa. Kirjallisuudessa esiintyvien esimerkkiprotokollien mukaan koehenkilön kuntoutusprosessi jaettiin neljään, toisiaan seuraaviin vaiheisiin. Ensimmäisen vaiheen (0-3 vko) tärkein tavoite oli polven liikkuvuuden parantuminen, toisen vaiheen (4-6 vko) harjoitteiden monipuolistuminen, kolmannen vaiheen (7-9 vko) harjoitteiden kuormittavuuden ja suoritusnopeuden lisääminen ja viimeisen vaiheen (10 vko- 6kk) lajityyppinen harjoittelu ja polven hallinnan harjoittelu. Koehenkilön omalla aktiivisuudella oli suuri rooli koko kuntoutusprosessin aikana. Motivoituminen pitkäkestoiseen harjoitteluun oli avain erinomaiseen lopputulokseen. Voimaharjoittelu, aerobinen harjoittelu sekä lajityyppinen harjoittelu mahdollistivat koehenkilön paluun jalkapallokentille.

The purpose of the thesis was to compare the advancement in physiotherapy post ACL-reconstruction between norms found in literature and a case study. As a part of the thesis, a 27-year old female football player’s post ACL-reconstruction rehabilitation physiotherapy was monitored for six months. The target of the follow-up was to establish how the mobility of the knee, muscle tensions, the girth of the thigh muscle, balance, squatting depth, and the subjective working order changed during the rehabilitation process. The active and passive mobility of the knee were measured in extension and flexion directions. Muscle tensions were measured from lower limbs, the girth of the thigh was measured 10cm above of the patella, static and dynamic balance was measured with Good Balance –forceplate system. Squatting down was observed between the separate measuring times and subjective working order was evaluated by KOOS-questionnaire form. The most significant changes between the beginning and the end measurements (6 weeks post-op./6 months post-op.) were found in knee flexion (85 °/ 135 °), the girth of the thigh muscle (41 cm / 46,5 cm), dynamic balance, squatting depth, and in subjective working order. Eight different rehab protocols were examined from the literature. The clear and exact comprehension of the rehab process’s content and advancement was acquired by interviewing the subject and her physiotherapist. The protocols introduced in the literature and physiotherapy processes according to our subject were mainly the same. The differences were primarily in the time schedule of the training. The rehab of the subject was constructed into four different phases following each other, the matching literature recommendations. The most important target of the first phase (0-3 weeks) was to improve the mobility of the knee. During the second phase (4-6 weeks), versatile training was the main goal. In the next phase (7-9 weeks), adding loading and quickness played the biggest role, and during the last phase (10 weeks to 6 months) footballspecific training and controlling the knee were in the most significant role. The subject’s own activity level was emphasized during the whole process. Being motivated to hard, long-lasting rehabilitation made the excellent results possible. Strength and aerobic training in addition to football-specific practice enabled the subject’s return to football fields.