Työmarkkinatuen vastikkeellisuuden vaikutus asiakkaaseen : diagnoosista toimijaksi

Abstract

Tutkimustyön tavoitteena oli tarkastella pitkäaikaistyöttömien kokemuksia ennen aktiivitoimia ja aktiivitoimissa. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään työttömän valmiuksia ja motivaatiota työhön sekä lääketieteellisen diagnoosin merkitystä koettuun työkykyyn. Tutkimuksen avulla saatujen tietojen tavoitteena oli auttaa eri yhteistyötahoja ymmärtämään ihmisen todellisten ja koettujen voimavarojen, sekä valmiuksien, kykyjen ja motivaation merkitystä. Tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusotetta ja tutkimusmenetelmäksi valittiin narratiivi. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin. Tutkimustavaksi valittiin laadullinen sisällön analyysi, joissa teemoina olivat todelliset ja koetut voimavarat, kyvyt, valmius ja motivaatio sekä diagnoosin merkitys. Haastattelut toteutettiin 5.-6.1.2007. Tutkimukseen osallistui kaksi Pohjois-suomalaista työtöntä naista, joilla oli jokin diagnosoitu sairaus. Lisäksi työttömyyden keston perusteella työmarkkinatuen vastikkeellisuus edellytti aktiivitoimiin osallistumisen. Tutkimus osoitti, että työmarkkinatuen vastikkeellisuus mahdollisti pitkäaikaistyöttömästä toimijaksi tulemisen. Kuntouttava työtoiminta räätälöitiin yksilöllisesti vastaamaan tekijän kykyjä ja tarpeita. Todetut sairaudet eivät estäneet työtoimintaan osallistumista. Lisäksi kävi ilmi, että ennen aktiivitoimia työn tai koulutuksen tarjontaa ei koettu asiakaslähtöiseksi, eikä asiakkaan todellista työllistymiskykyisyyttä selvitetty tarpeeksi. Tulosten perusteella voidaan todeta, että pitkittynyt työttömyys vaikuttaa koettuun työkykyyn, valmiuteen ja motivaatioon. Lisäksi diagnosoidut sairaudet heikentävät koettua työllistymiskykyä. Asiakkaan tilannetta selventäviä asioita ei kyetä nostamaan riittävästi keskusteluissa esiin. Kehittämishaasteiksi nousivat dialogisuus ja voimaannuttava työote.

The objective of the study was to examine the experiences of long-term unemployed persons before and during activation. The study aimed at analyzing the skills and the work motivation of the unemployed and the significance of a medical diagnosis for their idea of their own work ability. The goal was to help, through this information, various cooperation partners understand both the significance of the real resources and the resources a person feels he/she has, and the significance of competence, skills and motivation. In the research, I used a qualitative approach; as my study method, I used the narrative. The interviews were recorded and transcribed. When analyzing them, I applied a qualitative content analysis that consisted of the following themes: a person’s real resources and his/her idea of what resources he/she has, skills, competence, motivation, and the significance of a diagnosis. The interviews took place on January 5th and 6th, 2007. The study group consisted of two unemployed women who lived in Northern Finland and who had an illness that had been diagnosed. Because of a long period of unemployment, the women had to participate in activation measures in order to be granted a labour market benefit. According to the research, the condition that the long-term unemployed must participate in activation measures in order to be granted labour market support made it possible for them to become agents. Vocational rehabilitation was tailored to the skills and needs of the unemployed. The diagnosed illnesses did not prevent the persons from participating in the work. The study also showed that, before activation, the unemployed did not experience the supply of employment or training as customer-oriented; neither was the customer’s real ability to find employment analyzed adequately. According to the research, it is obvious that a longer period of unemployment affects a person’s idea of his/her work ability, competence and motivation. Furthermore, illnesses that have been diagnosed make the unemployed feel less able to find employment. Issues that would clarify the customer’s situation are not discussed to a satisfactory extent. According to the study, dialogue and an empowerment-oriented approach will be the most important development challenges in future.