"Et jos ne vaikka ne ohjaajat pystyis kerran käväsee kattomassa, et miten se arki sujuu" : Keski-Suomen ensi- ja turvakodin päiväryhmässä olleiden äitien kokemuksia ryhmän jälkeisestä tuesta

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Keski-Suomen ensi- ja turvakodin päiväryhmässä käyneiden äitien kokemuksia ryhmän päätyttyä saamastaan tuesta. Tärkeimpänä työelämälähtöisenä tarkoituksena oli kartoittaa näiden äitien tuen tarpeita neljän kuukauden mittaisen ryhmäjakson jälkeen sekä ideoita ryhmän jälkeisen tuen kehittämiseen. Tutkimus oli laadullinen tutkimus ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimukseen osallistui kuusi äitiä. Haastattelutsuoritettiin lokakuussa 2006. Tutkimustulokset osoittivat, että äidit olivat tyytyväisiä ryhmästä saamaansa tukeen. Kaikki äidit kokivat erityisesti vertaistuen merkittävänä tukena ryhmästä. Puolet äideistä olisi kuitenkin tarvinnut ryhmän lisäksi muutakin tukea sen aikana. Osa äideistä sai tukea ryhmän lisäksi mielenterveystoimistosta, parisuhdekeskusteluista, perhetyöstä ja lasten päivähoidosta. Ryhmäjakson päätyttyä äidit kaipasivat tukea arkeen ja rytmin löytämiseen kotona, lastenhoitoon sekä parisuhteen hoitoon. Äidit saivat tukea ryhmän aikaisten tukimuotojen lisäksi myös neuvolasta. Näihin tukimuotoihin äidit olivat tyytyväisiä. Moni äiti sai tukea myös ystäviltä, sukulaisilta tai työkavereilta. Yksi äiti koki jääneensä täysin tyhjän päälle ryhmän loputtua. Ryhmään kuuluvat 'jälkihuoltoviikot' koettiin hyvänä pehmeänä laskuna arkeen. Kehittämisideoita ryhmän jälkeiseen tukeen tuli useita. Puolet äideistä toivoi yhteydenpitoa ryhmän ohjaajien kanssa. Äidit ehdottivat myös erilaista ryhmätoimintaa päiväryhmän käyneille äideille. Kaksi äitiä toivoi keskusteluapua. Yli puolet ehdotti kotiin tehtävää työtä tueksi lastenhoitoon sekä kotitöihin. Osa äideistä toivoi enemmän tietoa neuvoloihin äitien tukimuodoista ja rohkeampaa puhetta masennuksesta. Yksi toivoi auttavan tahon asiakaspiirissä säilymistä. Lisäksi toivottiin taloudellista tukea lastenhoidon järjestämiseen. Kaikki äidit olivat selvästi tarvinneet jonkin tukimuodon ryhmäjakson päätyttyä. Tutkimuksen tulosten perusteella olisi tarvetta kehittää tuen muotoja Ensi- ja turvakodin, kaupungintai järjestöjen taholta, jolloin pehmeämpi lasku arkeen olisi mahdollinen päiväryhmäprosessin läpikäyneille äideille. Jatkotutkimushaasteena olisikin perehtyä vielä tarkemmin näiden äitien tuentarpeeseen sekä kehittää menetelmiä heidän tukemiseen.

The purpose of this study was to describe the experiences of the mothers of the support they got after their period in The Family Group for Mothers. The main purpose that came from working life was to survey the needs of these mothers after their four month period in the group and the ideas for developingthe support for the future. The research was qualitative and the method for material collection was a thematic interview. Six mothers altogether took part on the research. The interviews took place in October 2006. The results showed that mothers were satisfied in the support they got during the group period. All of the mothers felt especially the support from the peer group very important. Although three of them would have needed some additional support too. The other three got some support from mental health department, couple therapy, family home support and children's day care. After the group period mothers needed support for the every day life and finding a rhythm at home and taking care of the children and the relationship with their partner. They got support from the children's clinic on top of the support during the group period. On these the mothers were satisfied. Many of these mothers got support also from friends, family and colleagues. One of them felt that she was left with absolutely no support. These mothers had quite a lot of ideas how to develop the support after the group period. Half of the mothers wished to be in contact with the counselors of the group. The mothers also suggested different kinds of group activities for mothers that have been in the family group. Two mothers wished some people to talk to. Over a half of the mothers suggested some kind of help to homes to help with the children and the tasks at home. Some of the mothers wished the children clinics would have more information about the support available and straight conversation about depression. One mother wished to stay in someone's circle ofclients. And one of them wished some financial support for arranging child care. All the mothers clearly needed some kind of support after their period in the group. According to the results there is a need to develop some methods for the support by The Mother and Child Home and Shelter, the city of Jyväskylä or by the organisations, so that an easier adjustment to the everydaylife would be possible for these mothers. For the future researches it would be important to find out more specific information of the needs of the mothers in these groups and to develop new methods for the support after the group.