Taidetta yllättävissä yhteyksissä : kehitysvammaisten kuvataidetoiminnan merkityksen tarkastelua
Penttinen, Johanna (2007)
Penttinen, Johanna
Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK University of Applied Sciences
2007
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-488
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-488
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli pyrkiä selvittämään kuvataidetoiminnan merkitystä kehitysvammaisille - miten he itse sen kokevat, mistä he saavat ideoita töihinsä, mikä on taiteen tekemisen sosiaalinen merkitys, minkälaista on hyvä ohjaus sekä kehitysvammaisten taiteen ja 'muun' taiteen suhdetta. Lisäksi työssä pohdittiin voiko taiteen tekeminen olla kehitysvammaisille yksi väylä täysvaltaistumiseen ja itsensä arvostamiseen, sekä voivatko vammaiset ihmiset saavuttaa arvostusta myös muiden silmissä taiteen kautta. Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla yhtätoista kehitysvammaista. Haastatteluista neljä tehtiin Artilabossa Hollannissa, heinäkuussa 2006, neljä Lieksan Taidetoimintakeskuksella ja kolme Kirsikodissa Lieksassa lokakuussa 2006. Haastattelujen perusteella voidaan todeta, että haastateltavien kokemukset kuvataiteen tekemisestä ovat hyvin positiivisia ja että he kokevat taiteen tekemisen erittäin merkitykselliseksi. Haastateltavat ovat tyytyväisiä omiin töihinsä. Ideoita omiin töihin saadaan enimmäkseen omasta päästä ja kirjoista, mutta myös muiden töistä. Taiteen tekeminen yhdessä koetaan hyvin tärkeäksi ja virikkeelliseksi. Omaa kehitysvammaisuutta ei yleensä mielletä seikaksi, joka vaikuttaisi taiteen tekemiseen, eikä kehitysvammaisten taidetta koeta muusta taiteesta poikkeavaksi. Osa haastateltavista ei myöskään halua tulla luokitelluksi vammaistaitelijaksi. Hyvän ohjaajan ominaisuuksia on mm. kärsivällisyys, jämäkkyys ja hyvä huumorintaju. Hyvä ohjaaja osaa tukea sekä suunnitteluvaiheessa että käytännön toimissa. Taide mahdollistaa monenlaista ilmaisua. Ihmiset, joille kommunikoiminen on muuten vaikeaa, voivat kuvien avulla kertoa paljon. Myös taiteen tekeminen prosessina voi olla erittäin merkittävää. The purpose of this thesis was to examine the meaning of making visual art for mentally handicapped people. What are their experiences? Where did they get ideas and inspiration for their works? What is the meaning of making art in a social context? What are the requirements of good instruction? What is the relationship between art made by handicapped people and 'other' art? This work also deals with the following questions: if making art can be one channel to develop empowerment and self-respect, and can art possibly increase the value of mentally handicapped people in other people's eyes. The material for this thesis was collected by interviewing eleven mentally handicapped people. Four of them were in Artilabo in Breda, Holland, in July 2006, four in the Art and craft centre, and three in Kirsikoti, both in Lieksa. Based on the interviews it can be stated that the participants' own experiencesare very positive and that they are satisfied with their own work. Inspiration they got most often out of their own imagination, from books, but also from the works of other artists. Making art together with otherpeople was experienced as important and stimulating. For most of the artists their own handicap was not of great importance when making art, neither they found their art different than other art. Several of the participants didn't want to be classified as a handicapped artist. To be a good instructor, patience and a good sense of humour were mentioned as important features, as well as the capacity of keeping discipline. A good instructor is able to give support as well for planning, as working out a work of art. Art gives the opportunity to express in many different ways. People with limited communication skills often are able to express by means of pictures. Making art as a process can be also very important for handicapped artists