Poikien ryhmä SJARM : ryhmämuotoisen toimintaterapian käyttö psykososiaalisia taitoja tukevassa ryhmässä

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella ryhmän dynamiikkaa ja ryhmämuotoisen toimintaterapian vaikuttavuutta psykososiaalisia taitoja tukevassa ryhmässä. Tutkimustehtävänä oli selvittää, muuttuiko ryhmäläisten sosiaalinen rohkeus ryhmän edetessä sekä miten ryhmänohjaaja voi edistää ryhmäprosessia ja ryhmän sisäistä vuorovaikutusta. Tutkimus toteutettiin syksyllä 2005. Yhteistyötaho oli moniammatillisessa työryhmässä valinnut ryhmän jäsenet ennen ryhmän aloitusta. Ryhmän pääohjaajana toimi toimintaterapeuttiopiskelija ja toisena ohjaajana yhteistyötahon työntekijä. Ryhmä kokoontui kymmenen kertaa syksyn 2005 aikana ja siihen kuului kolme 13'14 - vuotiasta poikaa, joilla oli vaikeuksia psykososiaalisissa taidoissa, esimerkiksi puhumattomuutta ja ujoutta sosiaalisissa tilanteissa. Ryhmässä harjoiteltiin muun muassa vuorovaikutusta, kosketuksen ja läheisyyden sietämistä sekä katsekontaktia. Ryhmän päättymisen jälkeen oli yksilölliset loppukeskustelut ryhmäläisen, hänen vanhempiensa, psykologin ja sosiaalityöntekijän kanssa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin toimintatutkimusta. Tutkimusaineistona oli havaintopäiväkirja, ryhmäläisten viimeisellä ryhmäkerralla antama palaute ja itsearviointi sekä loppukeskusteluissa esiin nousseet asiat. Ryhmän päättyessä ryhmäläisten rohkeus oli ryhmäläisten omien tuntemusten mukaan lisääntynyt. Osa vanhemmista oli myös huomannut nuoren käytöksessä muutosta. Vanhemmat kokivat nuoren tulleen avoimemmaksi. Tutkimuksen tuloksena tuli myös toimintavälineitä ryhmän ohjaajille.

The purpose of the thesis was to study group dynamics and the influence of occupational therapy group work in a group supportive of psychosocial skills. The aims of the thesis were to study does the social courage of the group members increase as well as how the group leader can promote the group process and interaction between group members. The research was done during the autumn of 2005. Group members were selected bythe assigner. Occupational therapy student was the group's main leader and the other leader came from the assigner. The group met ten times during the autumn of 2005. Members of the group were three 13-14 years old boys who had difficulties in psychosocial skills for example as a form of shyness inability to speak to others than family members. In the group the boys had possibility to practise for example interaction, eye contactand tolerating touch and closeness in a safe environment. As the method of the study was action research. The research materials were observations diary, feedback from the group members, group member's self-assessment from the last group meeting and notes from the meeting with the group member, his parents, psychology and social worker. In the self-assessment all the group members told that they felt themselves more courageous than when the group begun. Some of the parents had also seen changes in their son's behaviour. Theyfelt he had become more open. As the result of the study came also some ideas for group leaders.