Huumausaineen käyttörikos nuorena henkilönä - puhuttelu keinona vaikuttaa
Salo, Sanni (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060515128
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019060515128
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena tutkittiin puhuttelumenettelyä, jota käytetään tietyin edellytyksin seuraamuksena huumausaineen käyttörikokseen nuorena henkilönä syyllistyneille henkilöille. Puhuttelumenettelyn ohjeistus muuttui 1.1.2019 ja entinen pelkästään syyttäjän järjestämä tilaisuus muuttui kaksiosaiseksi. Uuden ohjeistuksen myötä myös poliisi järjestää puhuttelutilaisuuksia. Tutkimuksessa käytiin muutoksen keskeiset asiat läpi, mutta työn pääpaino säilyi syyttäjän järjestämässä tilaisuudessa.
Tutkimuksen teoreettisessa osassa käsiteltiin huumausaineiden rangaistavuuden
historiaa, huumausainerikollisuutta koskevaa lainsäädäntöä, nuorten huumeidenkäytön yleisyyttä, sekä puhuttelumenettelyn ohjeistuksia. Myös huumausaineiden käytön historia ja tyypilliset seuraamukset käsiteltiin lyhyesti.
Empiriaosassa käytiin läpi puhuttelumenettelyn käytäntöjä, keinoja vaikuttaa nuorten ajatusmaailmaan ja myöhempään huumeidenkäyttöön, sekä syyttäjien ajatuksia
menettelyn tehokkuudesta. Työssä tutkittiin myös Sisä-Suomen syyttäjänvirastossa vuonna 2015 puhuteltujen henkilöiden syyllistymistä uusiin huumausainerikoksiin. Lähteinä työssä käytettiin lainsäädäntöä, oikeuskirjallisuutta, ohjeistuksia, virallisia tilastoja sekä poliisin ja syyttäjän rekistereitä.
Tutkimuksen tuloksena saatiin selkeä kuva puhuttelumenettelyn nykyisestä tilanteesta, tilaisuuden rungosta, erilaisista keinoista vaikuttaa, sekä menettelyn tehokkuudesta. Kehityskohteena tunnistettiin toistaiseksi suuret alueelliset erot, sekä pohdittiin mahdollisia syitä ja ratkaisuja niihin.
Tutkimuksen teoreettisessa osassa käsiteltiin huumausaineiden rangaistavuuden
historiaa, huumausainerikollisuutta koskevaa lainsäädäntöä, nuorten huumeidenkäytön yleisyyttä, sekä puhuttelumenettelyn ohjeistuksia. Myös huumausaineiden käytön historia ja tyypilliset seuraamukset käsiteltiin lyhyesti.
Empiriaosassa käytiin läpi puhuttelumenettelyn käytäntöjä, keinoja vaikuttaa nuorten ajatusmaailmaan ja myöhempään huumeidenkäyttöön, sekä syyttäjien ajatuksia
menettelyn tehokkuudesta. Työssä tutkittiin myös Sisä-Suomen syyttäjänvirastossa vuonna 2015 puhuteltujen henkilöiden syyllistymistä uusiin huumausainerikoksiin. Lähteinä työssä käytettiin lainsäädäntöä, oikeuskirjallisuutta, ohjeistuksia, virallisia tilastoja sekä poliisin ja syyttäjän rekistereitä.
Tutkimuksen tuloksena saatiin selkeä kuva puhuttelumenettelyn nykyisestä tilanteesta, tilaisuuden rungosta, erilaisista keinoista vaikuttaa, sekä menettelyn tehokkuudesta. Kehityskohteena tunnistettiin toistaiseksi suuret alueelliset erot, sekä pohdittiin mahdollisia syitä ja ratkaisuja niihin.