Seksuaalineuvonta naisen hoitotyössä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää seksuaalineuvonnan tarvetta Keski-Suomen keskussairaalan naistentautien osastolla 4 ja naistentautien poliklinikalla. Tutkimuksen avulla oli tarkoitus kerätä tietoa, jonka avulla henkilökunta voi kehittää seksuaalineuvontaa asiakkaiden tarpeita vastaavaksi. Tutkimuksessa selvitettiin tuleeko neuvontaa tarjota kaikille asiakkaille automaattisesti, tarvitsevatko asiakkaat neuvontaa ja minkälaista neuvonnan tulisi olla. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimuksena ja aineiston keruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta. Tutkimus toteutettiin tammikuussa 2008. Kohderyhmänä olivat kaikki poliklinikan asiakkaat sekä naistentautien osaston potilaat, lukuun ottamatta rintasyöpäpotilaita ja sytostaattihoitoja saavia potilaita. Kyselylomakkeita jaettiin yhteensä 60, joista palautui 54. Vastausprosentti oli 90 %. Aineisto analysoitiin Microsoft Excel-ohjelmalla. Tutkimustulosten mukaan lähes puolella vastaajista hoitoon tulosyy oli aiheuttanut muutoksia/vaikeuksia seksuaalisuuden alueella. Heillä joka toisella hoitoon tulosyy oli aiheuttanut haluttomuutta tai yhdyntäkipuja. Kaikista vastaajista puolet oli sitä mieltä, että seksuaalineuvontaa tulee tarjota automaattisesti kaikille asiakkaille. Vastaajista vain viisi koki tarvitsevansa neuvontaa seksuaalisuuden alueella. Heistä kolme oli 30 -39-vuotiaiden ikäryhmästä. Halutuimmiksi ohjausmuodoiksi nousivat yksilö- ja pariohjaus ja eniten neuvontaa kaivattiin gynekologisista sairauksista ja niiden vaikutuksista seksuaalisuuteen. Seksuaalineuvontaa haluttiin eniten seksuaalineuvojalta ja kaikki halusivat parinsa mukaan neuvontaan. Tutkimustulosten perusteella seksuaalineuvonnalla ei ole suurta tarvetta, mutta sitä haluttiin tarjottavan kaikille. Seksuaalineuvonta on kuitenkin melko uusi asia ja sen tarjoaminen vähäistä. Pienen otoksen vuoksi tutkimustuloksia voidaan hyödyntää vain suuntaa antavina, seksuaalineuvontaa kehiteltäessä.

The objective of the research was to find out the need for sexual counselling in gynaecological unit and policlinic of the Central Finland Central hospital. The aim was to gather information in order for the personnel to advance their sexual counselling to better correspond to their patients needs. The purpose was to find out if it is necessary to offer sexual counselling to every patient automatically, what the need of the counselling is and what kinds of subjects should be dealt with in counselling. The research was quantitative and the material was collected by using a questionnaire. The research was carried out in January 2008. The target group consisted of patients of gynaecological unit and policlinic, excluding breast cancer patients and patients in chemotherapy. Altogether 60 questionnaires were handed out, of which 54 were returned. The response rate was 90 %. The material was analysed by using Microsoft Excel program. According to the research results, the reasons for coming to treatment were changes/difficulties in sexuality for almost half of the subjects. Half of them suffered from sexual unwillingness and pain during intercourse. Half of all the subjects thought that sexual counselling should be offered automatically to every patient. Only five persons felt that they needed sexual counselling. Three of them were from an age group of 30 to 39. The most wanted types of counselling were individual and couple counselling, and the issues in which most counselling was needed were gynaecologic diseases and their effects to sexuality. Sexual counselling was mostly wanted from a sexual counsellor and all five persons wanted their partner with them in counselling. According to the research results, there is no high need for sexual counselling, but the subjects wanted counselling to be offered to everyone. Sexual counselling is after all quite a new issue and its offering is minor. Because of the small sample, the results of the research can only be used indicatively, when developing sexual counselling.