Elämäniloa ja insuliinia : tyypin 1 diabetesta sairastavien henkilöiden kokemuksia osastolla saamastaan omahoidon ohjauksesta ja omahoidon onnistumisesta ½ - 2 vuoden kuluttua sairastumisesta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää tyypin 1 diabetesta sairastavien henkilöiden kokemuksia omahoidon onnistumisesta ½ - 2 vuoden kuluttua sairastumisesta sekä heidän kokemuksiaan hoidon aloituksen aikana osasto 11:llä saamastaan omahoidon ohjauksesta. Opinäytetyössä tarkasteltiin myös sitä, millaisena siirtyminen osastolta diabetespoliklinikan asiakkaiksi koettiin. Opinnäytetyössä käytettiin laadullista tutkimusotetta. Aineisto kerättiin yksilöllisinä teemahaastatteluina. Haastateltavia oli kahdeksan. Aineisto analysoitiin käyttämällä induktiivista sisällön analyysia. Tutkimustulokset esitettiin vapaan selittämisen avulla sekä esittämällä haastateltujen käyttämiä vapaamuotoisia lauseita. Tyypin 1 diabetes on jokapäiväistä ja huolellista omahoitoa vaativa elinikäinen sairaus. Omahoito kuormittaa ajoittain, mutta sosiaalisen verkoston tuki ja mielekäs elämän sisältö auttavat jaksamaan. Diabeetikot olivat enimmäkseen tyytyväisiä omahoidon osaamisen tasoonsa. Omahoidon pulmat eivät heikentäneet osaamisen kokemusta. Diabeteksesta johtuvia elämänmuutoksia pidettiin enimmäkseen terveyttä ja hyvinvointia edistävinä. Diabeetikot olivat enimmäkseen tyytyväisiä osastohoidon aikana saatuun ohjaukseen. Tietoa tuli paljon lyhyessä ajassa, mutta saatu tieto koettiin tarpeelliseksi. Koettu alkusokki saattoi heikentää kykyä hyödyntää saatua tietoa. Lisätiedon tarvetta ilmeni ravitsemuksessa, ihon ja pistospaik- kojen hoitamisessa ja verensokerien tavoitearvoissa. Osaamisvajetta koettiin hiilihydraattien las-kemisessa, energiantankkauksen suunnittelussa, hypoglykemioiden hoidossa, ja insuliinihoidon säätelyssä äkillisissä sairastumisissa. Henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen perehtymistä pidet-tiin tärkeänä ja ohjauksen tuli vastata yksilöllisiin tarpeisiin. Diabeetikoiden tuentarve vaihteli. Tukea saatiin perheeltä, tuttavilta, toisilta diabeetikoilta ja hoitohenkilökunnalta.

The aim of this Bachelor Thesis was to clarify how the clients with type 1 diabetes experienced their management with selfcare ½ - 2 years after falling ill. It also clarifies their experiences about selfcare guidance for type 1 diabetes during their first care period in the ward 11. Experiences during the transitional phase from ward to diabetes clinic was examined as well. The research method was qualitative. The research data was collected by interviewing eight persons with type 1 diabetes using theme interveiws. The interviews were analysed by the method of inductive content analysis. The research results were presented by using free interpretation and by using straight quotations from interviews. Type I diabetes is a lifetime illness that daily requires careful selfcare. Sometimes the selfcare can be stressful but the support of a social network and meaningful life helps empower. Mainly the diabetics were satisfied with their skill levels of selfcare. Problems in selfcare did not reduce the level of satisfaction. The diabetics thought that the changes in their lives caused by diabetes did mostly support their health and wellbeing. The diabetics were mainly satisfied with the guidance they were given during their ward period. They got plenty of information in a short time but it all was necessary. Going through the initial shock could effect the capacity to process given information. The areas where they needed more information were: nutrition, hypoglycemias, taking care of skin and injection areas and information about the aimed numbers of blood glucose. There were shortages in skills of counting carbohydrates, planning energy refuelling, taking care of hyperglycemias and adjusting insulin doses in times of sudden sickness. Getting acquainted with the patients´ individual life situation is important in being able to adjust the given guidance answering to the individualistic needs. The need of support varied among the diabetics. They were given support by their families, acquaintances, other diabetics and the health personnel.