Tarvittavien lääkkeiden käyttö vanhusten pitkäaikaishoidossa

Abstract

Vanhusten määrän lisääntyminen tulevaisuudessa tulee aiheuttamaan uusia haasteita lääkehoidon toteutukselle. Lääkehoidon osuus vanhusten hoitotyöstä tulee näin ollen kasvamaan ja vaatii uutta osaamista hoitohenkilökunnalta. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden osaaminen lääkehoidossa tulisi varmistaa sekä kehittää tarpeita vastaavaa koulutusta. Lääkehoidon toteutusta ohjaavat säädökset ja lait sekä sosiaali- ja terveysministeriön antama ohjeistus. Vanhusten lääkehoitoa on tutkittu viime vuosina ja huomattu puutteita sen toteuttamisessa, mm. vanhusten lääkemäärien on todettu olevan suosituksiin nähden suurempia. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää tarvittavien lääkkeiden käyttöä vanhusten pitkäaikaishoidossa. Tavoitteena oli lisäksi tutkia millaisia tarvittavia lääkkeitä on käytössä ja miten tarvittaessa käytettäviä lääkkeitä käytetään vanhusten pitkäaikaishoidossa. Aineisto koostui kahden vanhusten pitkäaikaislaitoshoitoa tuottavan yksikön potilaiden (N=32) potilasasiakirjoista tehdyistä havainnoista. Lupa potilasasiakirjojen käyttämiseen saatiin Palokan terveydenhuollon kuntayhtymältä ja Jyväskylän kaupungilta. Lisäksi Keljon vanhainkodin asukkailta tarvittiin henkilökohtainen tai omaisen antama suostumus. Aineistosta kävi ilmi, että tutkimusajankohtana käytettiin tarvittavia lääkkeitä yhteensä 225 kertaa. Yleisimmin käytettyjä valmisteita olivat psyykenlääkkeet (N=69), kipulääkkeet (N=47) ja hengityselinsairauksien hoitoon käytettävät lääkkeet (N=26). Lääkkeen vaikutusta oli arvioitu yhteensä 65 kertaa. Tutkimuksesta kävi ilmi, että joissakin tapauksissa tarvittaessa käytettävistä lääkkeistä oli tullut säännöllisesti käytettäviä lääkkeitä ja muutamia lääkkeitä annettiin potilaille ilman lääkärin määräystä. Useimmiten lääkkeenantajana oli lähi- tai perushoitaja. Myös ilman terveydenhuollon koulutusta työskentelevät työntekijät osallistuivat lääkehoidon toteutukseen.

In the future, increasing numbers of the elderly will bring new challenges in pharmacotherapy. The growing importance of pharmacology in the care of the elderly will require new expertise from healthcare staff. The skills of healthcare staff should be tested in order to develop suitable training. Pharmacotherapy is governed by state regulations and laws, and by the directions of the Ministry of Social Affairs and Health. Recent research on the pharmacotherapy of the elderly has revealed several shortcomings, such as medication exceeding the recommended amount. The purpose of this thesis is to examine the usage of need specific medication in the long-term treatment of the elderly and to investigate how different medications are used. Patient documents from two long-term treatment healthcare units for elderly patients (N=32) provide the data for this thesis. The Palokka Federation of Municipalities for Public Health Services and the City of Jyväskylä approved the use of patient documents. Informed consent or the approval of a relative was required from each resident of the Keljo Nursing Home. The data revealed that during the research period, necessary medication was taken 225 times. The most commonly used medications were psycho pharmaceutical (N=69), analgesic (N=47), and treatment for respiratory illnesses (N=26). The effect of the given medication was assessed 65 times. In some cases, the need specific course of medication had become regularly used medication. Some medication was given to patients without doctor authorization. Generally, the medications were administered by practical nurses. Also, staff members lacking any training in healthcare were participating in the pharmacotherapy of the patients. Keywords pharmacotherapy of the elderly, need specific medication, long-term treatment, the execution of pharmacotherapy of the patients.