Maankäytön kasvihuonevaikutukset Seinäjoella
Koski, Ari (2008)
Koski, Ari
Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK University of Applied Sciences
2008
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa
henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1212489500-3
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1212489500-3
Tiivistelmä
Kunnat ovat avainasemassa Suomen kestävän ilmastopolitiikan toteutumisessa. Kunnat määräävät pitkälle yhdyskuntasuunnittelusta, vastaavat paikallisliikenteestä ja käyttävät huomattavia summia julkisiin hankintoihin. Seinäjoen kaupunki on kaupunginhallituksen päätöksellä käynnistänyt alueellisen ilmastostrategian valmistelun. Tässä työssä selvitettiin maankäytön kasvihuonevaikutukset ilmastostrategiaa varten. Opinnäytetyössä laskettiin tulevan Seinäjoen kaupungin, eli Seinäjoen, Ylistaron ja Nurmon maankäytön vuotuiset kasvihuonekaasutaseet. Alueelta kartoitettiin metsämaan, maatalousmaan, ruohikkoalueiden ja kosteikkojen, eli turvetuotantoalueiden ja tekoaltaiden pinta-alat. Näille maankäyttöluokille laskettiin kasvihuonekaasutaseet päästökertoimien avulla. Kertoimet perustuivat kansallisiin tutkimuksiin tai hallitustenvälisen ilmastopaneelin vuoden 2003 ohjeiden oletuspäästökertoimiin. Lisäksi selvitettiin puuston vuotuinen kasvu ja hakkuupoistuma, jolloin voitiin laskea puustoon sitoutuva hiili. Seinäjoen alueella metsätalous on merkittävin soiden maankäyttömuoto. Lisäksi erityisesti Seinäjoen eteläosassa on huomattava määrä suopeltoja ja turvetuotantoalueita. Näiden alueiden maaperän orgaanisen aineen hapellisesta hajotuksesta vapautuva hiilidioksidi muodostaa suurimman osan Seinäjoen alueen maankäytön kasvihuonevaikutuksesta. Tässä tutkimuksessa maankäytön vuotuinen kasvihuonekaasupäästö hiilidioksidiekvivalenttina oli 415 009 tonnia. On kuitenkin huomioitava, että maankäytön kasvihuonevaikutuksiin ihmisellä on vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa. Mikäli Seinäjoen alueen kaikki eloperäiset pellot olisivat nurmiviljelyssä, vuotuinen hiilidioksidipäästö laskisi noin 64 000 tonnilla. Myös metsien hoidolla voitaisiin parantaa puuston kasvua ja näin lisätä hiilen sidontaa ilmakehästä.